– Mitähän niistä nyt sanoisi, Juha-Pekka ”JP” Leppäluoto miettii mielipidettään suomalaisista joululauluista.
– Näillä mennään, hän sanoo sitten ja repeää itsekin hervottomaan nauruun.
– Onhan niissä sellaista ranteet auki ja köysi kaulaan -meininkiä. Vaikka joku Konstan joululaulu. Ei kai kukaan uskalla kirjoittaa hevibiisiinkään tuollaisia sanoja. Tai Hei tonttu-ukot. ”Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä.” Ne ovat aika Grimmiä tavaraa.
JP Leppäluoto on kiertänyt nyt 15 vuotta Raskasta joulua -ryhmän mukana ja kolmatta vuotta myös oman joulukonserttikiertueensa kanssa.
Jos Raahessa asuvaa parikymppistä JP Leppäluotoa olisi kysytty laulamaan joululauluja, yksiselitteinen kieltäytyminen olisi ollut todennäköisin lopputulema. Nyt Tampereelle kotiutunut 45-vuotias laulaja on mielissään siitä, mitä joululaulut ovat tuoneet tullessaan.
– Olen huomannut, että eri musiikkityylit ovat rikkaus ja antaa lisää siihen, mitä teen. Vaikka on yhden genren mies, kannattaa käydä härppimässä tai ainakin kuunnella muutakin. Siitä saa mausteita omaan tekemiseen.
Leppäluoto kuvailee itseään yleispirteäksi ja positiiviseksi ihmiseksi, mutta amerikkalaiset, osittain tekopirteät joulurallattelut eivät ole hänen mieleen.
– Ne ovat jotenkin sellaisia, joiden takana en osaa seistä. En tiedä miksi. Ehkä toteutan synkkää puoltani musiikin kautta, ettei minun tarvitse arjessa murjottaa.
Lempijoululaulua kysyttäessä Leppäluoto vetää kotiinpäin. Sana Mustosen sanoittama Sielulintu meni hänen mielestään ”kerralla nappiin”.
– Muista lauluista Konstan joululaulu on sellainen takuuvarma. Se vain puree. Sen esittäminen ei ole koskaan läpihuutojuttu, vaan vaatii ekstra psyykkaamista. Suomalainen osaa itkuvirren tekemisen.
Aika katsoa taaksepäin
Kun Raskasta joulua alettiin puuhata ensimmäistä kertaa, ja Leppäluoto kuuli, keitä muita on lupautunut mukaan, mies ei epäröinyt osallistumistaan.
– Siellä oli Hietalan Markoa, olikohan jo Aholan Jarkko ja Kakon Tony. Ajattelin, että hitto – kovaan seuraan pääsee. Se oli ideanakin niin älytön. Olen spontaani tyyppi ja on kiva lähteä mukaan tuntemattomaan.
Aluksi Leppäluoto ajatteli, että porukka tekee vain yhden levyn ja siinä se. Meni monta vuotta ennen kuin hänellä kävi mielessäkään, että siitä voisi tulla työ.
– Se vain vyöryi. Huomasin, että tosi isosti breikkaaminen oli väistämätöntä. Siinä piti itsekin miettiä, mitä haluan tehdä. Siitä kun se alkoi kunnolla turvota, ei marraskuun puolivälien jälkeen ole juuri nokkaa kotona näkynyt.
Viimeiset kaksi vuotta Leppäluoto on tehnyt Raskasta joulua -kiertueen päälle myös oman soolokiertueen. Konsertteja riittää lähes jouluaattoon saakka. Sen jälkeen Leppäluoto lepää.
Joulu merkitsee hänelle välitilinpäätöstä.
– Se on tavallaan taakse katsomisen paikka. Voi miettiä, miten tämä vuosi on mennyt ja tarvitseeko suuntaa korjata. Ehkä se voi olla joulun tarkoituskin. Saada ihmiset havahtumaan siihen, miten menee.
– Ja kun kuuntelee mollivoittoisia lauluja, huomaa, että mullahan menee oikeastaan ihan helvetin hyvin, Leppäluoto nauraa.
Sielulintu-joulukonserttikiertue Pohjankartanossa 8. joulukuuta.