Pääkirjoitus: Me­taa­nia ei saa päästää il­ma­ke­hään – iki­rou­dan su­la­mi­nen on koh­ta­lo­kas­ta

Sanna Marin: Pää­mi­nis­te­ri vas­tai­li toi­mit­ta­jien ky­sy­myk­siin juh­li­mi­ses­taan

Ka­na­da­lai­nen NHL-kiek­koi­li­ja avautuu do­ku­men­tis­sa: Päih­teet veivät miehen

Jääkiekkoilija Richard Clune kertoo dokumentissa päihderiippuvuudestaan. Tarina alkaa Torontosta ja päättyy Torontoon.
Jääkiekkoilija Richard Clune kertoo dokumentissa päihderiippuvuudestaan. Tarina alkaa Torontosta ja päättyy Torontoon.
Kuva: Upper Canada Films

NHL-unelman synkät varjot


Nyt tulikin ohjelmanarvioijalle vaikea rasti. NHL-unelman synkät varjot kertoo kanadalaisen jääkiekkoilijan Richard Clunen tarinan. Pitäisikö antaa viisi tähteä Clunelle rohkeudesta vai pitäisikö antaa yksi tähti todella kuluneesta tarinasta?

Dokumentin alkukielinen nimi Hi, My Name Is Dicky, kertoo paremmin mistä on kyse, kun lause kuuluu loppuun I'm an alcoholic. Kyse on siis tuhannesti kerrotusta tarinasta, jossa päihteet vievät miehen, mutta lopulta kaikki on kunnossa, kunhan riittävän pohjalla on tajuttu käydä.

Clunen tapauksessa ainoan erilaisen kulman tarjoaa se, että kyseessä on ammattilaisurheilija, joka urallaan ehti vähän toista sataa ottelua pelata NHL:ssä.

Ei liene suuri salaisuus, että monelle jääkiekkoilijalle häppä maistuu. Harva tosin tulee yhtä avoimesti esiin kuin Clune tässä dokumentissa. Se on hienoa. Toisaalta hän on terapiaistunnoissan oppinut oikean kielen ja addiktioiden lisäksi kerkeästi puhuu mielenterveyden ongelmistaan.

Kun katse on yksilön ongelmissa, ei isommista ongelmista tarvitse välittää. Juniorisarjojen pulmat kuitataan lyhyesti sivulauseella ja ammattiurheilijoiden päihdeongelmat saavat vain joukkuetovereiden kehut siitä, miten hienoa on, kun joku pohjalta nousee.

Upeaa, kun joku tarinansa paljastaa, mutta kaikki mahdollisuudet laajojen yhteyksien kertomiseen jätetään laiskasti kertomatta. Annan siis kolme tähteä: helppo ratkaisu, jossa ei tarvitse valita puoltaan.

TV2 klo 21.00 ja Yle Areena.