Lasten ja nuorten kilpailutoimintaan halutaan keskinäisen kamppailun ja voitosta kilvoittelun sijaan enemmän aitoa kilpailemisen riemua ja leikkimielistä jännitystä.
Suomen olympiakomitean, urheilun lajiliittojen ja Nuori Suomi -yhdistyksen keskiviikkona julkaisemissa suosituksissa korostetaan lasten yksilöllisyyttä ja kilpaurheilun merkitystä terveen kasvun ja kehityksen tukena.
Lapsilta ei kielletä kilpailemista. Suositukset päin vastoin tukevat lasten kasvua huippu-urheilijoiksi ja kannustavat heitä osallistumaan yksilöllisten taitojensa mukaan omaa kehitystasoaan vastaaviin mittelöihin.
Suosituksissa annetaan ensimmäistä kertaa kilpailutoiminnalle selvät ikärajat ja varoitetaan luokittelemasta lapsia liian varhain. Lahjakkuuden kehittyminen on pitkäaikainen prosessi, eikä keskenkasvuisista voi vielä päätellä, kenellä on tulevaisuudessa mahdollisuudet edetä huipulle.
Alle kymmenvuotiaiden kilpailutoiminnan on oltava monipuolista ja leikinomaista. Yksilölajeissa kilpailukauden pitää olla harjoituskautta lyhyempi. Joukkuelajeissa lapsi osallistuu kilpailuihin korkeintaan kerran viikossa. Suosituksissa muistutetaan myös levon ja perheen yhteisen ajan tärkeydestä.
SM-kisoihin vasta
yli 14-vuotiaana
Suosituksissa ei pidetä suotavana, että pieniä lapsia ja varhaisnuoria riepotellaan kisamatkoilla ympäri maata. Alle 13-vuotiaiden tulisi kilpailla omalla kotiseudullaan paikallisissa tai piirin kisoissa, ja vasta 14-vuotiaille järjestetään SM-kilpailuja ja kisamatkoja ulkomaille.
"Epävirallisista Suomen mestaruuksista olisi päästävä kokonaan eroon. SM-kisoissa 14 vuoden ikäraja voisi olla enemmän kuin suositus. Se voisi olla päätös. Suuri osa lajiliitoista noudattaa jo ikäsuosituksia", olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari niemi-Nikkola kertoi.
Mitä pienempiä kilpailijat ovat, sitä tärkeämpää on, että myös hävinneet saavat kannustusta ja positiivista palautetta. Alle kymmenvuotiaiden kisoissa jokaisen osallistujan on saatava palkinto tai tunnustus. Sitten voidaan vielä palkita parhaat.
14-18-vuotiaat nuoret ymmärtävät jo tasoerot ja parhaiden palkitsemisen. Positiivinen palaute on tärkeää kaikille ja myös harrasteurheilussa.
"Kilpailemisella on katkaistu monen lahjakkaan lapsen urheiluharrastus", Kari Niemi-Nikkola sanoi.
"Tulokset ikäkausiurheilussa ennustavat varsin huonosti tulevaa menestystä. Neljätoistavuotiaat ikäkausimestarit eivät välttämättä ole aikuismenestyjiä. Ikäjako on kuitenkin toimiva, sillä lahjakkaiden urheilijoiden eriyttäminen on välttämätöntä sekä huipulle pyrkiville että harrastajille."
"Lapsi ja nuori ei ole aikuinen pienoiskoossa. Kisat eivät saa olla kopio aikuisten kisoista, vaan ne on suhteutettava osallistujien fyysiseen ja psyykkiseen kehitysvaiheeseen ja vältettävä liiallista kuormitusta. Nuorella pitää olla urheilun rinnalla muutakin elämää", sanoi Nuori Suomi -yhdistyksen kehittämispäällikkö Teemu Japisson.
Japisson korosti, että kilpailutoiminnasta julkaistut suositukset eivät ole direktiivi tai määräys, vaan väljä ohjeistus, joka ei hidasta eikä estä suomalaisen huippu-urheilun kehittämistä, vaikka sellaistakin pelkoa on olympiakomiteassa ilmennyt.
Karjuvat vanhemmat pois kentiltä
Kasvatustieteen professori, lahjakkuuden tutkija Kari Uusikylä korostaa vanhempien vastuuta nuorten urheilijoiden tukijoina.
"Vanhempien vihainen karjunta ja lasten moittiminen kenttien reunoilla on yksi parhaita lahjakkuuden tappamisen keinoja. Vanhempien lapselleen osoittama katkera pettymys on mahdollisimman huono eväs elämän varrelle. Lapsen suoritukset eivät saisi koskaan olla hyväksymisen ja rakkauden edellytyksenä."
Uusikylän mukaan maailma on täynnä loppuun poltettuja entisiä superlapsia, jotka jo teini-ikäisinä ovat entisiä huippu-urheilijoita.
"Turhaan karjuivat vanhemmat urheilukentän reunoilla, turhaan ajettiin ympäri maata kisamatkoilla, turhaan noustiin sunnuntai-aamuisin kuudelta jäähalliin tai uimahalliin."
Hän kertoi useita esimerkkejä lahjakkaiden urheilijoiden ajautumisesta umpikujaan. Mäkihyppääjä Sven Hannawald ei kilpaile tänä vuonna. Hän on ollut useita kertoja sairaalahoidossa masennuksen vuoksi. Tennistähti Jennifer Capriati kärsi alle 18-vuotiaana huumeongelmista. Capriatin ura suunniteltiin valmiiksi jo ennen hänen syntymäänsä.
Kymmenvuotiaana maailman vahvimmaksi pikkupojaksi määritelty Richard Sandrak harjoitteli voimalajeja vaippaiästä lähtien. Hänen elämänsä on ollut lapsuudesta lähtien yhtä ja samaa katkeamatonta treeniä ja dieettiä.