Kalmah ammentaa kulmikkaassa raskaassa rockissaan aineksia suomalaisesta luonnosta.
"Moni on kysellyt kummallisesta suoteemastamme, mutta löytyyhän sana jo kotomaamme nimestä", täräyttää yhtyeen kitaristi Antti Kokko sarkastisesti.
Kalmahin musiikin juuret pureutuvat kauas Koillismaalle. Yhtyeen maskotti on levykansissa irvistelevä, Tolkienin Klonkku
-hahmoa muistuttava ketale. Kokko kertoo, että otus on suoherra, Pudasjärven soiden valtias.
"Yhtyeen lauluissa viitataan esimerkiksi antiikin Kreikan mytologioihin, mutta biisien sanoma ei kuitenkaan rakennu myyttien ympärille. Tärkeintä on, että musiikki maistuu tekijöille, ja niille, jotka meitä kuuntelevat."
Vaikka Kalmahin musiikin voisi yhtyeen rujon nimen perusteella kuvitella pölynimuriletkun läpi äänitetyksi grindcoreksi, musiikki ei kaihda progevaikutteitakaan. Örinän ja möyryämisen seasta nousee eeppiselle hevirockille ominaisia laakeita kitaravalleja ja King Crimson
-tyylisiä nerokkaita synkooppeja.
"Bändin soittajat ovat saaneet vaikutteita jazzista grindcoreen, mutta musiikilliset raja-aidat tulevat vastaan, kun biisejä aletaan sovittaa Kalmah-tyylisiksi."
Tällä hetkellä Kalmah tekee vain pistokeikkoja. Se ei ole niitä hevibändejä, joka olisi luotu raskaille, viikkojen mittaisille kiertueelle. Vilkaisu yhtyeen kotisivujen vieraskirjaan paljastaa, että yhtyeellä on hartaita ihailijoita aina Kanadaa ja Itävaltaa myöten.
Kaikki yhtyeen jäsenet ovat päivätöissä tai opiskelevat. Metallimusiikki on heille ennen kaikkea harrastus ja keino purkautua.
"Kitara on saanut maata rauhassa sängyn alla kuukausia, mutta kyllä se täytyy välillä esille kaivaa. On myös aikoja, jolloin inspiraation virta suoltaa turvetta liikaakin."
Arto Kiuru