Olemme todistamassa yhtä suomalaisen elokuvahistorian synkimmistä hetkistä. Saamme omin silmin nähdä – tai siis olla näkemättä – kautta aikain kalleimman, upeimman ja merkittävimmän suomalaisen elokuvan, jota ei koskaan tehty.
Näkemättä jää todellinen suomalainen suurelokuva todellisesta suomalaisesta suurmiehestä. Marsalkka Carl Gustav Emil Mannerheimin elämästä kertovan elokuvan alustaviin valmisteluihinkin näet upposi miljoonatolkulla rahaa.
Konkurssiin ajautuneella tuotantoyhtiö Liberty Productionilla oli jo vuoden vaihteessa vierasta pääomaa lähes 7 miljoonaa euroa ja kymmeniä maksuhäiriömerkintöjä.
Olipa massiiviset valmistelut! Jos elokuva olisi toteutunut, siitä olisi tullut varmasti mahtava!
Vertailun vuoksi; tuotantokustannuksiltaan toistaiseksi kalleimman suomalaisen elokuvan, maailmallakin mainetta niittäneen Iron Skyn, tekemiseen käytettiin – kaiken kaikkiaan – noin 7,5 miljoona euroa.
Timo Vuorensolan ohjaama Iron Sky on tieteiskomedia, jota kuvattiin muun muassa Saksassa ja Australiassa ja johon tehtiin paljon kalliita erikoistehosteita.
Mannerheimista oli tarkoitus tehdä draamaelokuva, ”eeppinen eurooppalainen sotaelokuva”.
Suuribudjettisin suomalainen draamaelokuva on tekeillä oleva Tom of Finlandin tarina, jonka ohjaa Dome Karukoski. Siihen arvioidaan kulutettavan noin 4–6 miljoonaa euroa.
Suomalaisen suuren sankarin, myyttisen ”Valkoisen kenraalin” edesottamukset ovat viime aikoina joutuneet uuteen, entistä synkempään valoon.
Kuin surkeana jatkumona Mannerheimin maineen alamäelle hänestä kertovan elokuvan tuotantoyhtiökin joutui polvistumaan liian kunnianhimoisen rahoitushaasteen edessä.
Suomalaista suurelokuvaa alettiin huolella valmistella vajaat kymmenen vuotta sitten. Taustajoukot olivat – aiheen arvon mukaisesti – suomalaisen elokuvan merkkimiehiä.
Elokuvaa ryhtyi tuottamaan Markus Selin, Jussi-palkittu suomalaisen elokuvan kultasormi, jonka jokainen kotimaisen elokuvan ystävä tuntee muun muassa Jäätävä Polte ja Paha maa -elokuvien tuottajana.
Siitäkin Selin muistetaan, että häntä syytettiin petoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja hän sai vuonna 2008 Helsingin käräjäoikeudelta tuomion ja ehdollista vankeutta.
Elokuvan ohjaajaksi saatiin kenties kaikkien aikojen maineikkain suomalainen elokuvaohjaaja Renny Harlin, Selinin vanha, tai nykyisin kai entinen kaveri.
Hollywoodissa uransa luonut Harlinhan on ohjannut muun muassa jo mainitun Jäätävän Poltteen ja Painajainen Elm Streetillä 4 ja Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli -leffat.
Suurelokuvamme synnyinsanat lausuttiin ilmeisen onnettomien tähtien alla.
Massiivisen rahoituksen kangerteluun ja viipymiseen tuskastunut Harlin irtaantui ohjaajavastuusta vuonna 2011. Jälkeenpäin hän totesi joutuneensa talousasioissa tekemisiin väärien ihmisten kanssa ja se särki hänen sydämensä.
Rahoittajia meni ja tuli. Samoin elokuvaan sitoutuneita näyttelijöitä.
Ennen kuin suursijoittajista tai muista rahanlähteistä oli mitään hajua, elokuvantekijät kutsuivat isänmaalliset suomalaiset Mannerheim-talkoisiin.
Vuonna 2009 järjestettiin muun muassa kansalaiskeräyksen kaltainen ennakkolippujen myyntikampanja, jolla oli tarkoitus mahdollistaa odotetun ja toivotun elokuvan teko.
Noin 5 000 suomalaista ojensi talvisodan hengessä karttuisan kätensä ja osti kannatuspääsylipun, jonka hinta oli 50 euroa.
Liput voi asetella nyt vaikka vitriiniin, sillä niitä lunastaneet olivat mukana tekemässä surullista suomalaista elokuvahistoriaa.
Tai siis tekemättähän se jäi.