Marjut Heinonen lataa haulikkonsa, ottaa vähän etunojaa, keskittyy hetken ja antaa merkkinsä: "Nyt!"
Aseen perä lentää poskelle, ja piippu sylkäisee haulit taivaalle. Kaksi laukausta, ja kaksi kiekkoa on tuhannen säpäleinä Oulunsalon ampumaradan heinikossa.
"Täydelliset osumat", valmentaja Rauli Honka kehaisee.
Aina ei osu, ei vaikka olisi kuinka hyvä. Huteja tulee, ja se on vain hyväksyttävä.
"Ohi mikä ohi. Ei sitä auta jäädä märehtimään", Heinonen sanoo.
Ei ampuja saa jäädä ihailemaan osumiaankaan. Niillä kun ei tee enää seuraavalla ampumapaikalla yhtään mitään.
"Jokainen kiekko pitää ampua alas yksitellen. Seuraava läytty on yhtä tärkeä kuin edellinenkin."
Viimeisiä ampumaharjoituksia kotiradallaan ennen olympiareissua ampuva Heinonen nauraa, että kisa-areenalle astuessa aivot on syytä jättää narikkaan. Ampumisesta ei tule mitään, jos ajatus lähtee seikkailemaan harhapoluille.
"Ei saa ajatella mitään - tai siis ei saisi. Jos tulee hölmöjä ajatuksia mieleen, niin ne pitää vain hätistellä pois", Heinonen sanoo ja myöntää ettei mielen kurissa pitäminen ole aina helppoa.
Vaikeinta se on silloin, kun menee mahdottoman hyvin tai mahdottoman huonosti.
"Jos alkaa laskea mahdollisuuksiaan, suorituksesta häipyy rentous ja touhu menee yliyrittämiseksi. Kalkulaattori pitäisi pysyä pois päältä."
Vähän kuin
aitajuoksua
Ampumaradan huoltorakennuksessa kahvia keittelevä valmentaja Honka nyökyttelee Heinosen puheille.
"Samahan se on kaikessa urheilussa. Kun alkaa yrittää liikaa, niin pieleen menee ihan takuuvarmasti."
Honka on paitsi ampuja niin myös entinen juniorisarjojen mestariaituri, joten vertailu ei ole pelkkää mutu-tietoa. Honka yllättää sanomalla, että itse asiassa skeet ja aitajuoksu ovat lajeina hirvittävän lähellä toisiaan.
"Molemmissa on kyse absoluuttisen nopeuden hallinnasta. Aikaa kiekon ampumiseen on 1,8 sekuntia ja tuplassa puolet vähemmän", valmentaja vertaa.
Sitä paitsi molemmissa lajeissa homman voi sössiä jo startissa. Eroa vain on sen verran, että aiturilla on yhdeksän aitaväliä aikaa paikkailla tilannetta - ammunnassa kiri on tuntematon juttu. Hutia kun on mahdoton enää muuksi muuttaa.
Hyvä lähtö kisaan on jo puoli tulosta.
"Siitä on hyvä jatkaa, kun huomaa, että homma pelittää", Honka sanoo, ja nyt on Heinosen vuoro nyökytellä.
"Totta. Kysymys on itseluottamuksesta. Silloin, kun sujuu, ei tarvitse yrittää mitään - riittää, kun tekee sen, minkä tietää osaavansa", Heinonen sanoo.
Väliotsikko
väliotsikko
Heinonen on kahvinsa juonut. On taas aika heittää liivi niskaan ja ottaa haulikko käteen.
Tahti radalla jatkuu samana. Ammunta sujuu rennon letkeästi, eikä ratamestarille jää pajon ehjiä kiekkoja kerättäväksi.
Keskiviikkona 13. elokuuta oulunsalolainen myymäläpäällikkö on kotirataansa kuumemmassa paikassa. Pekingin olympia-areenalla kiekkoja tähtää 18 karsintaseulan läpäissyttä ampujaa, lajin maailman parhaat.
"Niitä samoja tuttuja kilpasisaria ne kaikki ovat - vanhoja kavereita ja ystäviä. Vaikka kisat ovat isot, niin itse kilpailutilanne on sama", 13 arvokisat kiertänyt Heinonen sanoo.
Kisassa ei ole mukana yhtään sellaista ampujaa, jota Heinonen ei olisi koskaan voittanut. Kalkulaattorista voi siis huoleti näpätä virrat pois.