Venäjään kuuluva Kaliningradin alue liitetään usein köyhyyteen, huumeisiin, hiviin ja prostituutioon. Ongelmia entisellä sotilastukikohdalla toki riittää, mutta alue ei suinkaan ole niin kolkko kuin länsimaiset mediat kuvailevat.
-- Meillä on imago-ongelma. Toimittajat kirjoittavat yleensä ainoastaan ongelmista mainitsematta myönteistä kehitystä lainkaan, pitkään Kaliningradissa asunut Arne Grove harmittelee. Grove johtaa Pohjoismaisen ministerineuvoston konttoria, joka juuri avattiin alueen suurimmassa kaupungissa Kaliningradissa.
Liettuan ja Puolan välissä sijaitseva Kaliningradin alue on kehittynyt viime vuosina vinhaa vauhtia. Rahaa kehittämiseen virtaa sekä Venäjältä että EU:sta: EU pyrkii ehkäisemään esimerkiksi ihmiskauppaa ja huumerikollisuutta, Venäjä puolestaan pitää Kaliningradia eräänlaisena pilottihankkeena yhteistyöstä unionin kanssa.
Samaan aikaan kuin alue kehittyy taloudellisesti, paikalliset ovat alkaneet etsiä juuriaan ja kaivaa ylös neuvostovallan aikaa edeltävää perintöä. -- Kaliningradilta puuttuu oma identiteetti, sillä se on jäänyt neuvostoajan alle, Grove pohtii.
Saksalainen perintö
Kaliningradin kaupunki oli saksalaisten hallinnoima 1200-luvulta toiseen maailmansotaan saakka ja tunnettiin tuolloin nimellä Königsberg. Kaupungista muotoutui tieteen ja koulutuksen keskus, ja se oli Itä-Preussin pääkaupunki. Königsbergissä asui esimerkiksi filosofi Immanuel Kant.
Liittoutuneiden pommikoneet hajottivat kaupungin toisessa maailmansodassa, ja koko alue päätyi Neuvostoliiton alaisuuteen. Neuvostoliittolaiset tuhosivat liki kaikki jäljelle jääneet merkit saksalaisuudesta, vaihtoivat nimen Kaliningradiksi ja muuttivat alueen sotilasghetoksi, jolla ei ollut minkäänlaisia sidoksia menneisyyteensä.
Neuvostoliiton hajoamiseen saakka Kaliningrad toimi puna-armeijan laivaston Itämeren alueen päätukikohtana. Sen jälkeen Moskova jätti alueen oman onnensa nojaan ja Kaliningradiin jäivät vain rapistuneet neuvostoajan betonikompleksit.
Linna herää henkiin
Yksi merkki neuvostoaikaa edeltävän historian esiin kaivamisesta on se, että Kaliningrad on ryhtynyt vaalimaan niitä saksalaisen ajan rippeitä, joita alueelta vielä löytyy. Esimerkiksi osa pääkaupungin keskustassa sijaitsevan vanhan kuninkaanlinnan raunioista on kaivettu esiin.
Linna vahingoittui pahoin sodan aikana, ja 1960-luvulla kommunistinen puolue häivytti rakennuksen jäänteet kokonaan. Tilalle nousi jättiläismäinen betonitalo, josta piti tulla neuvostomahdin tyylikäs symboli. Rakennusta ei koskaan saatu täysin valmiiksi, mutta Venäjän rumimmaksi taloksi kutsuttu kuori muistuttaa yhä kaliningradilaisia neuvostoajasta.
Vastenmielinen pala historiaa saattaa kuitenkin pian kadota, sillä linnanraunioiden esiin kaivamisen myötä kaupungissa on alettu kaavailla betonilaatikon purkamista.
Saksalaisen sivistysperinnön varjelun ohella Kaliningrad haluaa säilyttää suhteet emomaahan. Esimerkiksi kaupungin 750-vuotisjuhla viime vuonna oli virallisesti "Kaliningrad 750 vuotta", vaikka venäläinen nimi onkin ollut käytössä vasta 60 vuoden ajan.
