Aluehallintovirasto sai viimeinkin tehtyä päätöksen vaelluskalakiistasta. Voimalaitoksille on velvoite istuttaa vaelluskypsiä poikasia Iijoen ja Kemijoen keskijuoksuille. Tämä päätös jää torsoksi ja hukkainvestoinniksi, mikäli voimalaitokset eivät rakenna riittävällä vesimäärällä virtaavia ohitusuomia voimalaitoksiin.
Oulujoessa oleva Montan kalansiirtohissi on ollut käytössä jo useampia vuosia. Hissillä saavutetut tulokset ovat vähäiset. Kalojen siirto ei onnistu, sillä voimayhtiö pihistää hissiin ohjatusta veden määrästä. Viittä, kuutta kuutiota ei ole yhtiöillä vara ohjata vettä kalahissiin.
Oulujoen virtaama on 250 kuutiota/sekuntti, joten maalaisjärjellä ajateltuna tällainen säästö tuntuu kummalliselta. Kun kerran kalahissiin on investoitu miljoonia, tulisi sen toiminta taata riittävällä juoksutuksella.
Lisäksi on hyödytöntä lopputuloksen kannalta rakentaa hissi yhteen voimalaitokseen, sillä jos vaelluskalat pääsevät Montan ohi, yläjuoksulla on vastassa viisi voimalaitosta.
Myös mereen pääsy estyy Merikosken kalaportaan liian vähäisellä virtaamalla ja ohjauslaite puuttuu ohjaamaan kalat kalaportaaseen. Esimerkiksi Iijoella on siirretty säiliöautolla emokaloja viiden voimalaitoksen yläpuolelle kutemaan. Ylimmäisenä olevalle Haapakoskelle on rakennettu sähköaita, jolla ohjataan smoltit ”katiskaan”, josta ne pyydetään kuljetettavaksi säiliöautolla alimmaisen Raasakan voimalaitoksen alapuolelle merivaellukselle.
Tämä sama rumba jatkuu vuodesta toiseen saavuttamatta mitään todellista, pysyvää tulosta. Iijoen vaelluskalojen palauttamiseen on käytetty lähes 20 miljoonaa euroa ja tulosta ei ole saavutettu.
Viimeisimmän tiedon mukaan Haapakoskella smolttia on saatu ohjattua ”katiskaan” alas siirtoa varten ainoastaan 700 kappaletta koko kuluvan kesän aikana. Arvion mukaan smoltteja olisi ollut noin 10 000 kappaletta. Suurin osa menee turbiinien läpi, joista noin 6 prosenttia säilyy hengissä merelle saakka.
Kirjolohilla on jokunen vuosi sitten tehty tutkimus. Haapakosken yläpuolelle istutettiin sirutettuja kirjolohia, jolloin voitiin seurata niiden liikkeitä. Osa kaloista laskeutui turbiinien läpi kosken alle, mutta eivät lähteneet enää laskeutumaan seuraavana olevan Pahkakosken alle. Ne siis saivat tarpeekseen yhden kosken alaslaskusta.
Edellä esitettyjen kokeilujen perusteella voidaan siis päätellä, että nyt päätetyn istutusten kautta ei saada vaelluskalojen luonnontilaista vaellusta, lisääntymistä eikä säilymistä toteutumaan ilman voimalaitosten ohi rakennettavia kalaportaita ja smolttien ohjuriaitaa.
Kalaportaat tulee rakentaa korkeuseroltaan vastaamaan luonnontilaista reittiä ja virtaamaa. Muutoin istutuksiin tehtävät investoinnit ovat kuin hölmöläisen peiton jatkamista, eivätkä johda pysyvään tulokseen.
Pentti Marttila-Tornio
Kiiminkijoen kalatalousalueen puheenjohtaja