Lappalaisten rempseämmästä elämäntyylistä on väännetty vitsi poikineen. Erään tarinan mukaan virkaintoinen lainvalvoja valisti lappalaisukkoa pitkällä esitelmällä, miten mikin asia on tarkasti säädeltyä. Lapinmies kuunteli virkamiehen puhetta keskittyneesti. Pitkän esitelmän päätyttyä ukkeli virnisti iloisena: "Jo vain on hyvät pykälät, mutta onneksi ne eivät koske meitä."
Suomalaisessa tosielämässä valtaosa väestä näitä pykäliä on tottunut noudattamaan. Monesti tuntuu, olisiko EU:n tavoille yhä opiskelevan kansan syytä ottaa pikkuhiljaa mentaliteettiinsa ripaus eteläeurooppalaista tai ainakin vitseissä elävien lappalaisten asennetta.
Julki putkahtaa jatkuvasti mitä ihmeellisimpiä säädöksiä, joiden jälkien väitetään johtavan EU:n sylttytehtaalle. Yhteisön oman ohjailun ja sääntelyn vielä jotenkin ymmärtää, mutta niiden täydentäminen vielä kansallisilla ratkaisuilla johtaa outoihin tilanteisiin.
Tästä oiva esimerkki on suomalainen kalankasvatus, joka on yrittänyt sinnitellä norjalaisten jättituotannon kanssa pitkään.
Pahimpina vuosina EU:kin riensi apuun suitsimalla yhteisön ulkopuolisen maan halpatuontia määräämällä minimihinnan. Nämä suojat ovat kuitenkin poistuneet aikapäiviä sitten. Maailman mitassa pienet kotimaiset laitokset ovat saaneet selvitä kilpailussa vyötä kiristämällä.
Jotta täyskierto olisi valmis, pelkät markkinapaineet eivät ole kalantuotannon murheena. Erikoisen lisänsä tuo se, että lähimmässä kilpailijamaassa Ruotsissa elinkeinoa kohdellaan suopeammin. Se on johtanut suomalaisittain aivan älyttömään ilmiöön: osa kasvattajista on siirtynyt meren toiselle rannalle kasvattamaan kirjolohia.
Suomen kalankasvattajaliitto arvioi, että ainakin viisi miljoonaa kiloa kalaa kasvaa suomalaisten hoitamissa laitoksissa Ruotsissa. Viljelyn jälkeen kala tuodaan takaisin kotimaan markkinoille. Investointien alueelliset hyödyt ja työpaikat jäävät naapurin puolelle, mutta raaka-aine tulee kotimaan kireille markkinoille.
Kalankasvatuksella on vesistöjen kuormittajana yhä huono maine, vaikka ala on siistiytynyt paljon ja kehittyy edelleen.
On hyvä, että ravinnekuormitusta seurataan tiukasti, sillä ravinteiden vaikutukset näkyvät vedessä pitkään. Se on kuitenkin väärin, että saman veden äärellä ja samaan EU:hun kuuluvien maiden omissa säädöksissä on eroja, jotka ohjaavat yrittäjiä hakemaan elintilaa vippaskonstein.
Hankalaan tilanteeseen haetaan ratkaisuja parhaillaan muun muassa arvioimalla vesistöjä, joihin kalankasvatusta voidaan jatkossa keskittää. Listaus on valmis mahdollisesti ensi keväänä, minkä jälkeen ratkaisut on tarkoitus hyväksyä ympäristöministeriössä sekä maa- ja metsätalousministeriössä.
Prosessi on raskas, sillä ennen ministeriöiden siunausta on vielä kaikki kuulemiskierrokset. Moni kalankasvattaja onkin ilmeisesti kyllästynyt odottamaan parannuksia, sillä pyrky ruotsalaisvesille jatkuu.
EU:n kalastuspolitiikassa luvataan myös viljelylle parempaa kohtelua. Arkielämässä julistusten ja strategioiden muuttaminen lihaksi ei onnistu nopeasti. Yrittäjien halu kääntää kaikki kivet lisätulojen toivossa on ymmärrettävä.
Suomessa valmisteilla olevassa sijainnin ohjauksessa lähtökohtana on, että kalantuotantoa ohjataan sellaisille vesille, missä ympäristön kuormitusta voidaan hallita parhaimmin. Yksi kalalaitoksille sopiva alue on muun muassa Perämeri. Uusimmissa luvissa laitosten tuotantomääriä on kuitenkin vain kiristetty.
Lähes puolet maailman ruokakaloista on kasvatettua. Ravintona kala on parhaasta päästä.
Ala tarjoaa etenkin syrjäseuduille tärkeitä työpaikkoja. Siksi elinkeinolle soisi löytyvän selvän suunnan -- Suomessakin.