Suomen kalakauppa on pahasti vinoutunut. Suurimmat euromäärät liikkuvat norjalaisen lohen myynnissä, vaikka kotimaassa olisi kaikki edellytykset tuottaa vastaavanlaista herkkua. Puhumattakaan siitä, että Suomen tuhannet järvet ovat täynnä syöntikelpoista kalaa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen viimeisimmän ulkomaankauppatilaston mukaan kalantuonnin arvo oli viime vuonna 402 miljoonaa euroa, kun taas vienti jäi 45 miljoonaan euroon. Tuonti kasvoi yli
50 miljoonan euron edestä vientitulojen pysytellessä entisellään. Eniten tuotiin kasvatettua lohta Norjasta.
Kalan syömisellä on pitkä perinne Suomessa. Kalan arvostus elintarvikkeena kasvaa koko ajan. Vaikka oman maan järvet, joet ja merialueet ovat täynnä kalaa, vain vajaat kolmannes ruokakalasta on kotimaista.
Suomella on mahdollisuuksia kehittää kalantuotantoa. Se voi tapahtua sekä luonnonkalojen pyyntiä ja myyntiä tehostamalla että kalanviljelyä lisäämällä.
Ympäristönsuojelusäädökset ovat hidastaneet Norjan mallin mukaisen laajamittaisen kalanviljelyn kehittämistä.
Nyt ympäristöministeriö on sopinut maa- ja metsätalousministeriön kanssa vesiviljelyn kansallisesta sijainnin suunnittelusta. Tämä tarkoittaa, että kalanviljelylle osoitetaan sopivat vesialueet, missä tuotanto ei heikennä veden laatua eikä aiheuta haittaa sen paremmin loma-asutukselle kuin luonnon muullekaan käytölle.
Uuden tekniikan ansiosta kalankasvatusta voidaan harjoittaa ympäristön kannalta kestävällä tavalla.
On hullua tuottaa kalaa maailmalta, kun Suomi pystyisi tyydyttämään oman maan tarpeen ja jopa lisätä vientiä.
Pääkirjoitus