Sanna Sténillä ja Minna Niemisellä oli suunnitelma Pekingin varalle: kaupungista kaikki irti, mikä lähtee.
"Viikon aikana on käynyt juuri toisin päin: Peking on ottanut meistä kaiken irti", Stén puhisee.
Suomen kevyt pariairokaksikko on aivan puhki. Elimistö on hapoilla ja oksettaa.
"Koskaan eivät ole jalat laulaneet Hoosiannaa niin kovaa kuin äsken finaalin viimeisten parin sadan metrin aikana", soutaja sanoo.
Peking on ottanut, vaan on se antanutkin. Soutajien kaulassa killuvat hopeamitalit pyyhkivät lihaksistossa jylläävät maitohapot ja vatsassa vellovan huono olon jonnekin kauas pois. Antaa jalkojen laulaa vaikka Hard rock hallelujaa, mutta soutujoukkueen viiden vuoden projekti on onnellisessa päätöksessään.
On juhlien aika. On aika vaihtaa vapaalle.
"Illan juhlakattauksessa on jäätelöä ja mokkafrappéa", varasoutaja Ilona Hiltunen paljastaa.
Sitä paitsi Pekingillä on vielä takaisinmaksu kesken.
"Reissulla on nähty vasta sänky, soutustadion, vaaka ja kuravaatteet", Stén luettelee.
"Kiinan muurilla pitäisi käydä. Selätetään Peking", Nieminen suunnittelee.
Stén olisi tyytyväinen vähempäänkin: "Kisaruokala voisi olla kova juttu."
Tyttöjen mitali
Soutukaksikko on todellakin juhlansa ansainnut. Kaksikko palautti suomalaisen soudun olympialaisten palkintopallille 24 vuoden jälkeen. Stén ja Nieminen soutivat myös Suomen olympiajoukkueen mitalitavoitteen täyteen. Pekingistä on tähän saakka tullut yksi mitali jokaista väriä.
Ennen muuta Stén ja Nieminen saavat nostaa frappémaljat itselleen.
"Juuri niin. Tämä on ennen muuta tyttöjen mitali. Finaali oli paras veto heiltä ikinä", valmentaja Veikko Sinisalo hehkuttaa.
"Tunne on aivan ihana", Nieminen maistelee olympiamitalistina oloa.
"Tämä on meidän kaikkien yhteinen juttu. On ihanaa, että voi lämmittää suomalaisten sydämiä."
Stén ja Nieminen tekivät kisaviikon aikana keräilyerien kautta kovaa nousua kohti mitalikolmikkoa. Valmentajan ja urheilijoiden mukaan alkuerien tukkoinen meno kuului asiaan. Silti tunnelma soutajien leirissä nousi kohisten samaa tahtia, kun vene alkoi liikkua.
"Sanna sanoi jossakin vaiheessa, että olo on kuin Liisalla ihmemaassa. Nyt minustakin alkaa hiljalleen tuntua samalta", Nieminen nauraa.
Unia ja Tao Tao
Sanna Stén sanoi ennen kisareissua, että Pekingin mitalistit olivat jo valmiiksi tähtiin kirjoitetut. Kukaan ei vain tiennyt, mitä tähdissä lukee.
"Olen monta kertaa nähnyt unen, jossa tulemme A-finaalissa maaliin, ja yritän lukea nimiä tulostaululta, mutta en saa mitään selvää", Stén kertoo.
Sunnuntaina ratkesi, mitä tähtiin oli kirjoitettu. Ylimmäisenä oli Hollanti, sen alla Suomi ja kolmantena Kanada. Tällä kertaa se näkyi Sténille myös tulostaululta.
"En enää muista, mitä Minnalle sanoin. Taisin vain takoa häntä nyrkeillä selkään."
Jotakin vihiä ennusmerkeistä soutajat yrittivät hakea kisaa edeltävänä iltana telkkarista, josta katselivat Taotao pandan seikkailuja.
"Siinä jänis voitti leijonan", Stén kertoo.
Oikeassa elämässä kaikki ei kuitenkaan käy kuin elokuvissa: Naisten kevyttä pariairokaksikkoa leijonan tavoin viime vuodet hallinnut Hollanti (Kirsten van der Kolk ja Marit van Eupen) oli 1,29 sekuntia jänistä nopeampi.
"Kaikki kunnia Hollannin tytöille. Ihan lujaa he vetivät", Stén tunnustaa.