Kajaanin ortodoksinen kirkko on nyt lähes lattianrajasta kupolin huippuun täynnä freskoja, kun 17 vuoden urakka kirkon koristamisesta on valmistunut. Siinä missä Paltaniemen kuvakirkko edustaa pohjoissuomalaista 1700-luvun kirkkomaalausperinnettä, on Kajaanin Kristuksen kirkastumisen kirkko bysanttilaistyylinen, kirkon varhaisten vuosisatojen kuvaperinteen mukaisesti maalattu.
Jälleenrakennuskauden kirkko vuodelta 1959 on muuttunut sisältä täysin. Sisällä kirkossa ei uskoisi olevansa Kainuussa.
Sotien jälkeen rakennetut jälleenrakennus- tai siirtolaiskirkot ja rukoushuoneet varustettiin usein aikalaistaiteilijoiden maalaamilla ikoneilla, jotka poikkesivat perinteisestä ikonimaalauksesta. Kajaanin kirkossa oli Helge Dahlmanin maalaama moderni ikoniseinä eli ikonostaasi erottamassa alttaria kirkkosalista.
Uudistus alkoi vuonna 1988. Uuden ikonostaasin maalasi Petros Sasaki (1939-1999). Japanilaissyntyinen Sasaki loi Suomeen nykyisen bysanttilaistyylisen ikonimaalausperinteen. Hän maalasi Kajaanin kirkkoon myös seinäfreskoja. Freskot on toteutettu kuivaan pintaan.
Yhtenäinen
maalaustyyli
Sasakin työtä jatkoi kyproslainen taiteilija Alkiviades Kepolas, joka maalasi loput seinistä freskoiksi. Sasakin ja Kepolaksen oppi-isä on kuuluisa kreikkalainen ikonitaiteilija Fotios Kontoglou. Sasaki opiskeli Kreikassa Kontogloun johdolla ja Kepolasta opetti Kontogloun oppilas munkki Kallinikos. Taiteilijoiden työt sopivat yhteen.
Kajaanin kirkkoherra, isä Pentti Hakkarainen sanoo, että Kajaanin kirkko toteuttaa Petros Sasakin näkyä tyylillisesti yhtenäisestä bysanttilaisesta kirkon koristelusta. Toinen vaikuttaja on entinen arkkipiispa Paavali (1914-1988), joka painotti avoimen ikonostaasin tärkeyttä. Paavalin aikana ikonostaasin ovet pidettiin liturgian aikana auki ja papit lukivat ääneen ehtoollisen valmistusrukoukset. Paavalin käytännöstä on luovuttu useimmissa seurakunnissa.
Kajaanin kirkkoon on kuvattu noin 500 pyhää ihmistä tai enkeliä. Mukaan on otettu sellaisia pyhiä, jotka tunnetaan ajattelijoina tai opettajina, ei legendahahmoina. Naispyhiä on useita, Hakkaraisen mukaan siksi, että kirkko on muuten niin miesvaltainen.
Slaavilainen
makeus pois
Karjalainen siirtoväki oli tottunut venäläiseen kuvaperinteeseen, joka on kiiltokuvamaisempaa ja romanttisempaa kuin Kajaanin kirkon bysanttilais-makedonialainen tyyli. Joku vanhan polven karjalainen moittikin, että kirkko on muuttunut lasten kuvakirjaksi.
Tärkeämpää kuin kuvien tyylin vaihtuminen slaavilaisesta bysanttilaiseen on Kajaanin kirkon koristelussa kuvien henki. Isä Pentti Hakkarainen painottaa, että slaavilainen ortodoksisuus on makea päältä mutta silppua sisältä, siitä ei löydy inhimillisyyttä.
"Pietarilainen kuvatyyli voi herättää esteettisesti miellyttäviä tuntemuksia, mutta siitä puuttuu syvyys. Kirkon varhaisimpiin kuvateemoihin pohjautuva bysanttilainen tyyli on sen sijaan hoitavaa, terapeuttista."
Hakkarainen vertaa kuvatyylien eroa musiikkityylien eroon: Novospasskin luostarin kuoro, aiemmin sen paikan täytti Puna-armeijan kuoro, esittää slaavilaista pintakutkuttavaa musiikkia, joka ei rauhoita syvällä tavalla. Sen sijaan vanha ortodoksinen kirkkolaulu on rauhoittavaa.
Kuvat hoitavat
sairaita
Bysanttilaistyylinen kirkko on enemmän sairaala kuin käräjäsali. Se ottaa vastaan vammaiset ja sairaat ja suhtautuu kunnioittavasti kuolemaan. Kajaanin kirkkoon on valittu hoitavia kuva-aiheita ja pyhiä, jotka ovat terapeuttisia.
Esimerkiksi alttariseinällä on kuvattu Simeon Pylväskilvoittelija eli Styliitta. Kajaanin kirkossa hän ei ole Bunuelin elokuvan seksihullu, vaan ihminen, joka löysi aggressiivisuuden takaa ahdistuneen ja pelkäävän ihmisen. Dostojevskin ajatteluun vahvasti vaikuttanut Asul Niniveläinen on myös kuvattu. Hän pohti sitä, miksi ihminen tekee pahaa ja miksi hän on väkivaltainen.
"Täällä kirkossa käy usein psyykkisesti sairaita lapsia. He rauhoittuvat täällä selvästi. Varsinkin kaarevat ja kohtumaiset muodot kuvissa rauhoittavat", kertoo isä Pentti Hakkarainen.