Pääkirjoitus

Kai­vos­la­ki vaatii syy­näys­tä – kan­sa­lais­aloi­te antaa hyvän syyn pohtia mal­mi­va­ro­jen käyttöä

Kaivostoiminnan perusteita on syytä tarkastella ennakkoluulottomasti, sillä malmivaroissa on kyse ainutkertaisesta kansallisomaisuudesta.

Kaivoslain uudistamistarpeet ovat puhuttaneet viime vuosina. Kansalaisaloite kaivoslaista on ylittänyt eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 allekirjoitusta. Kansalaisaloite uudeksi kaivoslaiksi esittää tuntuvia muutoksia vuoden 2011 uudistettuun kaivoslakiin.
Kaivoslain uudistamistarpeet ovat puhuttaneet viime vuosina. Kansalaisaloite kaivoslaista on ylittänyt eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 allekirjoitusta. Kansalaisaloite uudeksi kaivoslaiksi esittää tuntuvia muutoksia vuoden 2011 uudistettuun kaivoslakiin.
Kuva: Anna Muotka

Kaivostoiminnan perusteita on syytä tarkastella ennakkoluulottomasti, sillä malmivaroissa on kyse ainutkertaisesta kansallisomaisuudesta.

Asiassa pitää olla hereillä, sillä globaali kilpajuoksu strategisista metalleista on vasta alkamassa.

Kaivoslain muuttamista koskeva kansalaisaloite on kerännyt eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 allekirjoitusta. Kansalaisaloite jouduttaa keskustelua, vaikka myös uusi hallitus on luvannut uudistaa kovaa arvostelua saanutta kaivoslakia.

Kaivosaloitteen keskeinen vaatimus on, että kaivoslaki pitäisi muuttaa niin, että kaivosmineraalit määritetään valtion omaisuudeksi ja niiden hyödyntämisessä olisi toteutettava huomattavaa harkintaa. Tässä on olennainen ero nykyiseen kaivoslakiin, joka perustuu valtausjärjestelmään. Nyt käytännössä esiintymän löytäjällä on oikeus hyödyntää löydöksensä. Monissa muissa kehittyneissä maissa valtio omistaa mineraalit, joiden käytöstä kaivosyhtiöt maksavat veroja, maksuja ja korvauksia. Kaivosyhtiön maanomistajalle maksamat korvaukset ovat meillä pieniä, kun otetaan huomioon, että kyse on uusiutumattomista luonnonvaroista.

Suomea onkin luonnehdittu kaivostoiminnan kehitysmaaksi, jossa ulkomaiset kaivosjätit voivat toimia mielensä mukaan ja rohmuta arvokkaat mineraalit halvalla. Asiassa on syytä olla hereillä, sillä globaali kilpajuoksu strategisista metalleista on vasta alkamassa.

Kaivostoiminnan perusteita on tarkasteltava kansakunnan etu edellä lyhytnäköisten hyötyjen sijaan. Kaivoslaki vuodelta 2011 on herättänyt arvostelua niin ympäristövaikutusten kuin ulkomaisten kaivosyhtiöiden toiminnan osalta.

Monissa kunnissa tuskaillaan toimivien tai suunnitteilla olevien kaivosten haittojen ja yleisen hyväksyttävyyden välillä. Kansalaisaloitteessa vaaditaan, että kaivostuotannosta tulisi maksaa yhteiskunnalle kohtuulliset hyödyntämiskorvaukset. Myös ympäristövahinkojen, konkurssien ja jälkitöiden varalle säädettyjen vakuuksien pitäisi olla riittävät.

Vaatimus siitä, että toiminnasta pitää olla enemmän hyötyä kuin haittaa, on kohtuullinen. Kaivosaloitteeseen sisällytetty vero, jolla kartutettaisiin Norjan öljyrahaston kaltaista rahastoa, on kiinnostava. Näin kaivostoiminta koituisi myös tulevien sukupolvien hyödyksi.

Kaivosaloitteen mukaan lupaprosesseissa olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota kuntien maankäytöllisiin strategioihin ja muiden elinkeinojen kehittämiseen. Sotkamon Talvivaarassa sijaitsevan kaivoksen vastoinkäymiset ovat synkkä luku suomalaisessa kaivoshistoriassa. Kuusamossa käydään köydenvetoa kaivostoiminnan, kunnan keskeisen matkailuelinkeinon ja arvokkaiden luontokohteiden välillä. Sodankylässä ihmetellään, voiko kaivosyhtiö tehdä etsintöjä Natura-alueella.

Kansainvälisten suuryritysten toimintaan on suhtauduttu myönteisesti, sillä kotimaisia resursseja on niukalti. Valtausjärjestelmän mielekkyydestä, veroista, vakuuksista ja myös mineraalien omistuksesta on syytä käydä avointa keskustelua. Kohtuullista olisi, että kansakunta hyötyy kestävällä tavalla mineraalivarojensa hyödyntämisestä. Samalla kaivosyhtiöille on voitava tarjota vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö.