Kaikkien Suomen hiihtoniilojen ykköspuheenaihe olympialaisten alla on ollut Virpi Kuitusen kunto. Siis että onko sitä, ja kannattaako tässä odottaa mitalia. Alkukausi meni plörinäksi, Tour de Skiltä tukkoinen Kuitunen palasi kesken kaiken kotiin keskittymään olympialaisiin. Syyksi on arveltu muun muassa liian kovaa treeniä syksyllä ja rakastumista. Väittävät, että jos vain leijailee vaaleanpunaisen pilven päällä seitsemännessä taivaassa, hiihtokilpailujen voitosta tulee toisarvoinen asia. Voihan se olla niinkin, mutta kallistuisin silti ensimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Maailman kaksi johtavaa Virpi Kuitus -asiantuntijaa lennähti Whistleriin viikonloppuna, juuri sopivasti ystävänpäiväksi. Kuitusen, Aino-Kaisa Saarisen ja Teemu Kattilakosken henkilökohtainen valmentaja Jarmo Riski matkusti kisapaikalle suomalaisen hiihdon suosikkivävypojan Jari Sarasvuon kanssa ja sponsoroimana.
Ei tarvitse olla Sarasvuon fani - heitäkin kuulemma on - ollakseen miehen kanssa samaa mieltä yhdestä asiasta. Sarasvuo kirjoittaa IS Veikkaajan olympialiitteen kolumnissa Jarmo Riskin kohtelusta.
Riski tekee tinkimätöntä työtä Suomen hiihdon kahden supernaisen taustalla. Ilman häntä Virpi Kuitusesta ei olisi tullut MM-Sapporon kuningartarta 2007 eikä Aino-Kaisa Saarisesta MM-Liberecin kuningatarta vuosi sitten. Ei olisi maailmancupin kristallipalloja eikä loistoa Tour de Skillä.
Menestyksen ansiosta Saarinen kukitettiin tammikuussa vuoden urheilijaksi, mutta vuoden valmentajaksi ei kukitettu Jarmo Riskiä vaan Magnar Dalen.
Suomalaisen hiihdon sateentekijäksi kiitetty norjalainen maajoukkueen päävalmentaja on ehdottomasti mies paikallaan. Hän on keulakuva, vahva johtaja, joka huolehtii pilkuntarkasti asioiden sujumisesta, hiihtäjien hyvinvoinnista ja siitä, että joukkueessa on hyvä olla. Kaikki menestykselle ensiarvoisen tärkeitä asioita, joita hiihtäjät arvostavat suuresti. Dalen - hiihtäjien puheissa Mane - vastaa varsinaisesta valmennustyöstä kuitenkin vain maajoukkueleireillä. Suurimman työn hiihtäjät tekevät henkilökohtaisen valmentajansa ohjauksessa.
Jarmo Riski kärsii elinikäistä toimitsijakieltoa Lahden dopingsopan jäljiltä. Siksi hän on suomalaisen hiihdon suuressa kuvassa mies, jota ei ole olemassa. Hiihtoyleisölle - ja vuoden valmentajan valitseville urheilutoimittajille - kelpaavat toki hänen työnsä hedelmät, mutta miehen itsensä on viisainta pysyä matalana. Tekopyhää, vai mitä?
Kuituskuvasta tekee rippusen inhimillisemmän Sarasvuon kolumnissaan paljastama tarina. Vuoden valmentaja -valintaa seuranneena päivänä Kuitunen vei harjoituksiin yhden pokaaleistaan ja ojensi sen Riskille. Alkuperäisen kaiverruksen päälle hän oli liimannut palan teippiä ja kirjoittanut siihen "Kaikkien vuosien valmentajani."
Hanna Kuusiluoto hanna.kuusiluoto@kaleva.fi
