Jatkoa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan keskusteluun koulukotikasvatuksen kasvatusperiaatteista. Tein 1992 gradutyöni Pohjolakodissa. Tutkimustyössäni haastattelin silloiset perhekotikasvattajat ja Pohjolakodin johtajia. Vertasin tietoja virallisiin Pohjolakodin kasvatuspäämääriin, joissa yhtenä osana oli myös lastensuojelulaki.
Ennen tutkimustyötäni olin tehnyt töitä toisessa koulukodissa, joten työn sisältö oli jo tuttua. Sen jälkeen olen tehnyt töitä nuorisotyössä, sosiaalityössä (lastensuojelun sijoituksia ja sijoitusten valvontaa myös), peruskouluissa, ammattikorkeakoulussa ja nyt lukiossa.
Kolmen lapsen isänä olen saanut olla mukana seuraamassa lasten kehitystä myös kasvattajana.
Pohjolakodissa tekemässäni tutkimuksessa tarkastelin asiaa kolmesta eri näkökulmasta. Lähtökohtanani oli tarkastella miten tiukasti perhekotikasvattajat sitoutuivat virallisiin kasvatusperiaatteisiin (lait ja Pohjolakodin määritykset), toimivatko he osittain sidonnaisesti tai täysin omiin kasvatusperiaatteisiin perustuvalla tavalla.
Tutkimus toi tulokseksi muun muassa sen, että perhekotikasvattajat toimivat osittain sidonnaisesti virallisiin kasvatusperiaatteisiin ja tekivät myös omia ratkaisujaan. Haastatteluissa perhekotikasvattajat kertoivat, miten heidän kotonaan oli kasvatettu. Myös isovanhempien periaatteita tuotiin esille. Omassa toiminnassaan he joko toteuttivat kotonaan saamaa kasvatusperinnettä tai kritisoivat sitä, ja toimivat sitten toisin.
Perhekotikasvattajat kritisoivat (eivät kaikki!) toisten perhekotikasvattajien toimintaa. Kritisoitiin sitä, ettei toisissa perhekodeissa noudatettu yhteisesti sovittuja Pohjolakodin kasvatusperiaatteita, vaikka itse toteuttivat omalla tavallaan kasvatusta. Vähän kerrottiin siitä, että Pohjolakoti olisi liikaa sitonut perhekodin toimintatapoja.
Pohjolakodin koulun toiminta ei ollut tutkimuksessa mukana.
Työhistoriani lasten ja nuorten parissa vahvistaa minulle yleisemminkin miten perheet, sijaisvanhemmat ja perhekodeissa toimivat toteuttavat kasvatusta. On tosi vaikeaa määritellä mikä on oikea tapa kasvattaa. On vain pidettävä yllä keskustelua kasvatuksesta. Ja siitä näkökulmasta, että lapsilla, nuorilla ja perheillä on hyvä olla.
Tuomas Kurttila on samanaikaisesti sekä oikeassa että väärässä, kuten myös Pohjolakodissa kasvatustyötä tekevät. Samoin kaikki kotona lapsiaan kasvattavat tunnistavat oikeassa olemisen ongelmallisuuden. Päiväkodeissa ja kouluissa työtä tekevät tunnistavat myös sen.
Ei ole määritelmää hyvästä kasvatuksesta. On vain eri kasvatusperinteen omaavien aikuisten keskustelua hyvästä vanhemmuudesta ja kasvatuksesta. Lastensuojelulaissa ei myöskään ole luetteloa siitä, mikä on hyvää kasvatusta. Mielestäni laki on hyvä sinällään.
Useimmissa perheissä on aina tilanteita, tai ainakin tulisi olla, että lapsia on sylitettävä (pidettävä kiinni), lasten menemisiä tulee rajoittaa (jos vaarantaa omaa terveyttään tai kehitystä), tulee ottaa kännykkä pois (jos estää lepoa tai seikkailua sopimattomissa lähteissä).
Lastensuojelun sijoitusjärjestelmä on erittäin monivaiheinen, ja kun päädytään lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamiseen, niin nuoren eheyttäminen ihmisenä on tosi vaativaa kasvatustyötä. Kaikki tukeni Pohjolakodissa toimiville vaativaan työhönne. Olkaa avoimia kaikelle uudelle ja uudistumiselle.
Matti Strömmer
Ylivieska
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.