Pyöräilijä Lotta Lepistö selvisi vajaan viikon takaisesta kaatumisestaan Englannissa loppujen lopuksi säikähdyksellä. Vaikka ajatukset ovat Rion olympiamatkoilla, hän joutuu vielä kertaamaan rajun kolarin tapahtumia.
Lepistö kaatui Lontoon kansainvälisessä puoli kilometriä ennen maalia, kun ketjut lähtivät pois päältä.
– Olin lähdössä loppukiriin, kun pyörä alkoi poukkoilla. Selvisin pintanaarmuilla, vaikka kypärä halkesi, Lepistö kertoo.
– Olen toipunut hyvin. Vauhtia ajatellen selvisin vähällä, Lepistö myöntää.
Jos kaatuminen olisi kaatanut Lepistön olympiakisat, se olisi ollut kaksin verroin nolo juttu. Maantieajon lisäksi Lepistö näet varmisti vasta heinäkuussa olympiapaikan Rion aika-ajoon.
Rankka reitti
Naisten 142 kilometrin mittainen maantiekisa ajetaan sunnuntaina. Reitti on mäkinen.
Ensimmäisellä kierroksella on reilun kilometrin erittäin jyrkkä nousu, toisella odottaa kymmenkunta kilometriä hivuttavaa, pitkää nousua.
– En odottanut ihan näin rankkaa reittiä, paremmin kiritykkinä tunnettu Lepistö huokailee.
Hän ei saa Suomen ainoana ajajana apua joukkuetovereiltaan, toisin kuin suurempien pyöräilymaiden kilpailijat.
Maantiepyöräilyssä vallitsevat joukkuepelin säännöt. Tämä ei silti estä maailmankiertueen kisoissa ammattilaisena hyviä sijoituksia napsinutta Lepistöä laatimasta kilpailua varten ikiomaa taktiikkaa.
– Lotalla on hyvä ajosilmä. Tärkeintä on pystyä reagoimaan siihen, mitä muut tekevät ja mitä ajajajoukossa tapahtuu, valmentaja Tommi Martikainen kertoo.
Lepistön tavoitteena on pysyä kärkijoukon imussa 137 kilometriin saakka.
– Viimeisen nousun päällä pitäisi olla mukana kärkiporukoissa. Viimeiset viisi kilometriä on tasaista.
Enteellistä tai ei, Ruotsin Bernt Johansson ratkaisi Montrealissa 1976 miesten maantieajon olympiavoittonsa karattuaan pääjoukolta viisi kilometriä ennen maalia. Johanssonkaan ei kuulunut kisan suurimpiin ennakkosuosikkeihin.