"Sibelius-Akatemiassa ei opeteta tällasia juttuja", virnistää Remu Aaltonen.
Hurriganes-pomo istuu kotonaan kosketinsoittimen ääressä ja loihtii ilmoille rykelmän epävireisiä säveliä. Kumarainen velmu leikittelee koskettimilla ja painottaa, ettei hän osaa soittaa mitään. "Kato kun ei osaa, niin se on hyvä. Jos osaa, niin silloin on määrättyjä kaavoja, ja ne sitoo ihmistä", filosofoi kuusikymppinen Remu.
Mies myös laulaa ja levyttää englanniksi, vaikkei osaa puhua vieraita kieliä.
1970-luvulla maineensa luonut rocklegenda keikkailee nykytrionsa kanssa yhä säännöllisesti. Keikkailu poikkeaa 30 vuoden takaisesta Hurriganesista hänen mukaansa ainakin yhdessä suhteessa.
"Nykyään ei ole faneja enää niin paljon, vaan ne on fanaatikkoja. Huonoo keikkaa niille ei voi esittää."
Yksi tuore syy Remun suosioon on syksyllä valmistunut Ganes-elokuva, jonka on nähnyt jo yli 170 000 suomalaista.
Eero Milonoff esitti leffassa virtuoosimaisesti bändijohtajan roolin. Harjoitusvaiheessa Remu tähdensi nuorelle näyttelijälle, että tämän pitää yltää parempaan kuin esikuvansa.
"Kaiken pitää mennä vähän överiks, ettei ollenkaan kainostella. Ja se oli hyvä mun mielestä. Ei sitä juttua ois voinu kukaan paremmin hoitaa."
Koko musiikkikenttä on muuttunut radikaalisti viidellä vuosikymmenellä Remun uran aikana. Nuoret lahjakkuudet tähtäävät nyt kuuluisuuteen paljolti television kykykilpailujen kautta.
"Yleensähän niille menee kusi päähän tietenkin. Nehän on kuuluisia, vaikkei ne oo vielä nähnyt mikrofoniakaan", muotoilee Remu ja opastaa pitämään jalat maassa.
Monet Remun aikalaissoittajista ovat jo siirtyneet taivaalliseen orkesteriin. Remu herkistyy muistelemaan 1960-luvun bändikaveriaan Kirkaa, joka "vaihtoi hiippakuntaa" vuosi sitten.
"Mä en oikeen vieläkään tajua, että Kirka on pois kuvaruudusta. Se oli helvetin hyvä agentti. Mä ajattelin just, että synttäreillä meidän pitää vetää pieni koodi sille, muistojuttu Kirkalle."
Remu itse ei aio hidastaa keikkatahtiaan 60-vuotiaanakaan. Avioliiton kaltaista elämänmuutosta mies ei voisi ajatella, sillä musiikki on hänen ainoa rakkautensa. "Kun pappi sanoo aamen, niin täytyy ymmärtää, että silloin on paskat byysassa."
Yksi ei-toivottu suhde häntä kuitenkin hiertää. Remulla on jälleen prosessi kesken Suomen oikeuslaitoksen kanssa. Helmikuussa häntä odotetaan käräjille syytettynä huumaantuneena ajamisesta.
"Mä voisin antaa vinkin oikeustieteelliselle tutkimuslaitokselle ja viranomaisille. Totuutta voisi pikkusen laajentaa, ettei sitä tarvitse pitää niin suppeana käsityksenä. Se on paljon enemmän kuin mitä te tiedättekään."
Kun synttärihulinat ehtyvät, Remu lentää Intiaan huilimaan. Mies kertoo tympääntyneensä itsekkääseen länsimaiseen kulttuuriin, jossa ei osata iloita pienistä asioista. "Intiassa on enemmän spirittiä. Se kauneus tulee siitä, että kellään ei oo oikeestaan mitään, jolloin ihmiset on enemmän inhimillisiä ja henkisempiä."
Ennen reissua Remu ehtii juhlia syntymäpäiväänsä konsertoimalla kahtena iltana Helsingissä ja ensi viikolla vielä Levillä. Bileitä ei suljeta perhepiiriin, vaan kaikki diggarit ovat tervetulleita.
"Sinne voi tulla kaikki tilhet, rapparit, merkonomit ja perseenkeikuttajat. Siellä on hyvät tohtorit ja rohtoo enemmän kuin lääkärit määrää. Paxi huuleen vaan ja baanalle."