Yks ihimine kerto mulle, että oli porissu kielenkääntäjän kans. Kyssyin, että miten se käänteli kieltään. Ei se osannu kuvvailla sitä, mutta se toine oli sanonu, että se oli kielenkääntäjä. Yrittikö se sun kieltä kääntää? Ei kuulema. Kyssyin, että heittikö se huulta? Ei kuulema ollu nähäny, vaan sano, että näytti sillä olevan huulet niinku ainaki.
Ittekki kääntelin peilin eesä ommaa kieltä. Sain sen rullalle ja ylös ja alas kaksinkerron, mutta en koko kieltä saanu käännettyä ylösalasin.
Yhen kerran mua pisti silimään se, ku oli pyörätiellä mustat sukat. Ihimistä ei näkyny, sukat vain. Olin taas ällikällä lyöty. Oliko se semmone mustasukkane tyyppi ollu, ja oli päättäny lopettaa semmosen meiningin. Tai sitte oli muuten vaan sukat jääny taipaleelle, tai ne oli ollu eläskeleposet vehkeet. On ollu meleko huithapeli.
Yks tuttu kerto mulle, että tarttee tislainta kotihommisa. Kyssyin, että mitä nää sillä teet. Se sano mulle, että ekkö nää tiijä, mehua tieteski. Pittääpä ens kerralla hilipasta kattoon miten se tapahtuu. En tieteskään kattoon kiipiä, ihan vierellä tarkkailen.
Pääsisköhä se kaveri paras tislaaja -ohojelmaan? Niitä on vaikka mitä paras vaikka misä.
Kuleskelen palijo mettisä marijojen peräsä. En tieteskää jälestä niitä vaan kerrään astiaan marijoja. Uutisisa sanottiin, että kääpiä pijetään silimällä. Minä en pysty kääpiä pitämään silimällä, ei sitä voi. Silimä on kattomista varten eikä minkään käävän pitämistä varten. Mahoton tehtävä silimälle. Miksikähä niitä etes tarttis pittää silimällä? Antaa niijen vaan olla mettäsä puitten kylesä, siinä niitten oikia paikka on. Kaikellaista outoutta on maalimasa.
Kerttu Laukka
Oulunsalo