Kaijonharju päättää lähiöiden elämää esitelleen Naapurilähiö-sarjan. Sarjan muut jutut julkaistin 4. 12. (Oulun kasvu), 6. 12. (Kaukovainio), 11. 12. (Lintula),
18. 12. (Tuira), 27.12. (Intiö)
ja 31.12. (Rajakylä).
Kun Sisko Hiltunen ja eläkkeellä oleva Eino Kärkkäinen tapaavat toisensa pitkästä aikaa, ensimmäisenä he halaavat lämpimästi. Kuulumisten vaihtaminen ottaa aikansa, sillä viimeisimmästä tapaamisesta on jo kulunut tovi.
Hiltunen ja Kärkkäinen ovat entisiä naapureita. He asuivat samassa talossa, Kaijonharjun Tapiontiellä kymmenen vuoden ajan. Hiltunen alakerrassa, Kärkkäinen ylimmässä, "kun korkeammalle ei enää päässyt". Naapuruus syventyi ajan myötä ystävyydeksi, joten yhteyttä on pidetty senkin jälkeen kun Hiltunen muutti Syynimaalle.
Eino Kärkkäinen on asunut alueella jo kaksikymmentä vuotta. Sopiva paikka löytyi sattumalta kun alueelta löytyi asunto, joka tuntui heti omalta.
"Muuttaessani tänne, olohuoneen ikkunasta näkyivät Oulu-yhtiön piiput ja makuuhuoneen ikkunasta oli suora näkymä Kuivasjärvelle ja uimarannalle. Nyt Oulu-yhtiön piiput ovat jääneet mäntyjen taakse, Kuivasrannalle näkymän peittää Nyyrikki-puisto", Kärkkäinen kertoo kotinsa olohuoneessa.
Huoli
luonnosta
Kaijonharjun suuralueeseen kuuluvat Linnanmaa, Ritaharju, Kaijonharju, Kuivasjärvi, Kuivasranta, Syynimaa ja Liikanen. Monet niistä ovat kasvaneet viime vuosina varsin voimakkaasti ja kasvu jatkuu yhä. Kaijonharju itsestään on jo valmis, eikä uutta enää rakenneta.
Nyt kerrostalojen lisäksi maisemaa halkovat korkeat männyt.
Vilkas rakentaminen on kuitenkin vaatinut osansa. Alueen luontoalueet ovat pienentyneet ja rakennustöiden alle ovat jääneet muun muassa Kuivasjärven puolukkamaat.
"Nyt puolukan poimintaan pitää mennä Ritaharjuun, muutaman kilometrin päähän", Kärkkäinen kertoo.
Hiltunen kertoo, että alueen asukasyhdistys on ollut jopa huolissaan rajusta rakentamisesta. "Nythän esimerkiksi Kuivasranta on rakennettu ihan täyteen. Rakentamisen myötä lisääntyvät myös melu- ja liikennehaitat", Hiltunen sanoo.
Kaijonharjussa ei ole tapahtunut samaa kehitystä kuin monessa muussa lähiössä, sillä palvelut eivät ole vähentyneet minimiin. Alueella on useita kauppoja ja ravintoloita. Työpaikkoja Kaijonharjussa on lähes 350.
Hiltunen kertoo, että keskustan parantaminen aloitettiin 1990-luvun loppupuolella, ennen kuin Linnanmaan marketit rakennettiin. Alueen keskustasta haluttiin tehdä viihtyisämpi.
"Silloin rakennettiin viheralueita ja uusittiin kivetyksiä, nyt alue näyttää varsin sievälle. Minusta alueen elävyyttä on auttanut sekin, että täällä asuvat ihmiset käyttävät oman alueensa palveluja varsin hyvin", Hiltunen toteaa.
Nykyisin
rauhallista
Poliisipäällikkö Veli-Erkki Wäre Oulun poliisista kertoo, että aikoinaan Kaijonharjussa on ollut uudelle, vastarakennetulle asuinalueelle tyypillisiä ongelmia ja rauhattomuutta.
Tilanteen rauhoittamiseksi vuonna 1998 Kaijonharju sai oman lähipoliisinsa. Poliisin läsnäolo teki tehtävänsä ja nykytilaa Wäre kuvaa suhteellisen hyväksi.
"Alueella liikkuvat partiot oppivat tuntemaan alueen ja sen ihmiset. Samalla poliisin läsnäolo vaikutti myönteisesti alueen asukkaiden turvallisuudentunteeseen ja -tasoon", Wäre kertoo.
Nyt lähipoliisitoiminta on lakkautettu varojen puutteessa, ja se harmittaa niin poliisipäällikköä kuin Hiltusta.
"Varat ovat yksinkertaisesti loppu", Wäre perustelee.
Jo toisessa
polvessa
Kaijonharjun lähiötä on kuvattu läpikulkualueeksi, jossa käydään nukkumassa ja muutetaan pian pois. Väite ei välttämättä pidä paikkansa.
Oulun normaalikoulun perusasteen rehtori Viljo Vänskä kertoo, että heidänkin koulussa on oppilaina jo toisen polven kaijonharjulaisia.
"Vaikka alueella on voimakas muuttoliikenne, niin näyttää siltä, että osa asukkaista on juurtunut tänne varsin hyvin", Vänskä sanoo.
Muuttoliikettä lisää yliopiston läheisyys. Alueella asuu paljon opiskelijoita ja nuoria lapsiperheitä.