Kaija Koon yhdessä suosikkibiisissä lauletaan, kuinka "kaikki ei todellakaan mennyt lailla sadun".
Vähän samat "fibat" tulee mieleen, kun seuraa Oulun kauppahallin vaiheita.
Tuorein tietohan on, ettei kauppahallin tahdota millään saada tarpeeksi yrittäjiä.
Oulun kauppahalli avattiin 1901 elintarvikehygienian parantamiseksi: lihakauppa haluttiin avoimelta torilta hallin suojaan.
Parhaimmillaan kauppahalli on ollut vetovoimainen maamerkki.
Jopa niin, että se on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennukseksi ja suojeltu.
Nyt meneillään olevasta, kolmisen miljoonaa maksavasta remontista tuli totta lähes päivälleen vuosi sitten.
Kauppahallin talotekniikkaa laitetaan uusiksi isolla kädellä, ikkunat kunnostetaan ja ulko-ovet uusitaan. Suojeltuun julkisivuun ei kajota.
Ennen lopullisen suunnitelman hyväksymistä tehtiin yllättäviä äkkikäännöksiä: äänestettiin ja rukattiin aikataulua, kun kattorakennetta sorvattiin vastaamaan hallin kaupunkikuvallista arvoa.
Varsinainen näytelmä koettiin, kun hallikauppiaiden sopimukset irtisanottiin. Kauppiaat pantiin hakemaan omia paikkojaan uudelleen.
Arvata saattaa, ettei siitä tykätty.
Tämänhetkinen tilanne onkin sitten se, ettei paikkoja ole saatu täytettyä kahdellakaan tarjouskilpailulla. Kolme paikkaa on vapaana, kymmenen täytetty.
Tilanteesta ei voi syyttää edes koronaa: jälkimmäinenkin kilpailutus päättyi ennen kuin virus rantautui.
Keskeisellä paikalla sijaitsevan kauppahallin vajavaisen suosio soittaa varmaan hälytyskelloja. Jossain meni vikaan.
Kauppahalli ei juuri nyt ole kiinnostava paikka: kaikki ei todellakaan mennyt lailla sadun.
Hallin aukeamiseen on toki aikaa. Laskettu aika on elokuussa.
Kaupunki lähestyy nyt yrittäjiä suoraan. Parempi niin. Kolmatta, taas vajaaksi jäävää kierrosta ei ollut syytä järjestää.
Arvata saattaa, ettei siitä tykätty.