"Kurki, tuo viisaasti, närkisti katseleva lintu, jonka jylhä kirkkuna kajahtelee ympäri Pohjolan rämeitä", kuvailee Aleksis Kivi Seitsemässä veljeksessä.
Kurki (Grus grus), onnen lintu, toi keväällä mukanaan valon ja lämmön ja herätti luonnon henkiin. Muinaisessa Egyptissä kurkea pidettiin auringon lintuna. Kreikassa kurki symboloi valppautta ja älykkyyttä, keisarien Kiinassa puolestaan viisautta ja vanhuutta.
Japanissa kurki liitettiin onneen ja pitkään ikään. Paperikurjin toivotetaan Japanissa onnea syntymäpäiväsankarille tai hääparille vielä nykyisinkin.
Ennen kurjelle oli uskottu tehtäväksi taivaankannen kannattelu. Ilmeisesti kurkihirsi ja nostokurki ovat jääneet kieleemme tämän uskomuksen ansiosta.
Kurjesta on kansan suussa muotoutunut nasevia sanontoja. "Kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle", varoitettiin sananparressa. "Kiertää kuin kurki käärmettä", sanottiin Mäntyharjulla.
Toisaalla tunnettiin sanonta "kahtoo kuin kurki karpaloon". Karpalo, englanniksi cranberry eli kurkimarja, on suuren linnun herkkua.
"Kyllä sen kurki syö, minkä lannoittaakin", sanoi maanviljelijä katkeransävyisesti, kun kurkiparvi pelmahti syksyllä viljelyksille. Viljelijän närä on ymmärrettävää, jos tuhannen linnun parvi leiriytyy viljapeltoon muutamaksi viikoksi.
Maanviljelijöiden piina loppuu onneksi jo elokuussa, jos seuraavaan sanontaan on uskominen: "Kurjet menevät Laurilta (10.8.) laumaan ja Perttulilta (24.8.) peräti pois."