Lontoo 1968
Kristiina Hautala: Kun kello käy (säv. Esko Linnavalli, san. Juha Vainio)
Pitkään pohdittu vaihtoehto, päätösvallan siirtäminen kokonaan kansan käsiin, toteutettiin viimein vuoden 1968 euroviisukarsinnoissamme.
Esittäjien joukko oli nuori ja kaunis, aivan uusina löytöinä yleisön eteen asettuivat Irina Milan, Inga Sulin ja Aarno Raninen. Heidän lisäkseen karsinnassa esiintyivät Anki, Kristiina Hautala ja Johnny.
Tangoja tai muuta iskelmähumppaa ei vaihtoehdoissa ollut lainkaan, sillä nyt elettiin uutta euroviisuaikaa. Yleisö ihastuikin Tukholmasta muuttaneeseen Kristiina Hautalaan, joka valittiin voittajaksi selvällä marginaalilla Johnnyyn ja Kissankellojen aikaan -lauluun.
Uusi aika toteutui myös kansainvälisessä loppukilpailussa, sillä BBC:n tuottama euroviisufinaali välitettiin ensimmäistä kertaa värilähetyksenä (ei tosin vielä meillä).
Tämä näkyi räväköissä vaatteissa: Kristiinamme lauloi vaaleanvihreässä mekossa, isäntämaan Cliff Richard vaaleansinisessä ja Sveitsin Gianni Mascolo peräti oranssinkeltaisessa puvussa.
Ihastuttavan hentoinen Kristiina Hautala lauloi Esko Linnavallin sävelmän oikein hyvin, mutta pisteidenjaossa sille ei herunut kuin yksi piste, Norjalta.
Pettymys on kahta kauheampi, olihan valinnan takana tällä kertaa ollut koko Suomen kansa, eikä ne tavanomaiset "mitään ymmärtämättömät tuomarit".