Kaf­fe­pöy­dän herk­ku­ja 1700-lu­vul­ta

Kahvi ja kahvilakulttuuri tekivät tuloaan Suomeen 1700-luvulla. Kahvi nautittiin yleensä sellaisenaan tai korkeintaan korppujen kera. Niin, ja senaikaisissa kahviloissa kävivät pelkästään miehet. Toki naisetkin hörppivät kahvia, mutta vain kotioloissa.

Kustavilaisessa kaffepöydässä riittää suolaista ja makeaa syötävää.
Kustavilaisessa kaffepöydässä riittää suolaista ja makeaa syötävää.

Yleisö pääsee tutustumaan 1700-luvun kahvileipiin kesäkuun alussa, kun Kaupunginmuseo ja Palmian kokous- ja juhlapalvelut kattavat viikon ajaksi kustavilaisen kahvilan Sederholmin talon alakertaan.

Kahvi ja kahvilakulttuuri tekivät tuloaan Suomeen 1700-luvulla. Kahvi nautittiin yleensä sellaisenaan tai korkeintaan korppujen kera. Niin, ja senaikaisissa kahviloissa kävivät pelkästään miehet. Toki naisetkin hörppivät kahvia, mutta vain kotioloissa.

Naisten syyksi tai ansioksi voidaan myös lukea se, että vähitellen kahvin kyytipoikana alettiin tarjota sekä suolaisia että makeita kahvileipiä.

1700-luvun kahvileipäreseptejä lukiessa pistää silmään kananmunien suuri määrä. Kakkuun saatettiin laittaa jopa 20 munankeltuaista ja 10 valkuaista.

Tosin munat olivat tuolloin nykyistä pienempiä. Lisäksi ne olivat ainoa keino saada leivonnainen kohoamaan, koska muita nostatusaineita ei ollut.

Leivonnaisiin käytettiin reilusti myös yrttejä ja vahvoja mausteita. Lisäksi 1700-luvun ihmiset rakastivat sitruunaa ja mantelia, joita löytyy monista ohjeista.

Ruuanlaittajat eivät tuolloin pelänneet yhdistellä yllättäviäkään makuja.

Vai mitä voi sanoa yhdistelmästä: rusinat, ravut ja persilja - samassa piiraassa.



Omenakakku


2,5 l raastettua ruislimppua
250 g voita
7,5 dl raastettua omenaa
2,5 dl sokeria
valkoviiniä

Ruskista leivänmurut voissa pannulla. Sekoita keskenään omena ja sokeri. Pane voideltuun pyöreään kakkuvuokaan kerroksittain omenaa ja ruisleipäseosta.

Alimmainen ja päällimmäinen kerros ovat leipäseosta.

Painele kakkua kädellä ja kostuta sitä tilkalla valkoviiniä.

Paista uunissa 150-160 asteessa noin puolitoista tuntia.

Kumoa hieman jäähtynyt kakku vadille.



Rapupasteijat


Voitaikina:
3,5 dl vehnäjauhoa
1,5 dl vettä
1 tl etikkaa
200 g voita
1 dl vehnäjauhoa (kaulimiseen)

Taikinan raaka-aineiden on oltava yhtä kylmiä, joten niitä on pidettävä jääkaapissa pari tuntia.

Kaada jauhot kulhoon, lisää vesi, etikka, 50 grammaa voita ja sekoita aineet keskenään. Anna taikinan levätä kylmässä kelmulla peitettynä.

Ripottele kaulimisen helpottamiseksi vehnäjauhoa pöydälle ja taikinan päälle. Kauli taikina levyksi. Viipaloi loppu voi ja asettele viipaleet taikinalevyn keskelle.

Käännä taikinan reunat voin yli siten, että ne yhtyvät taikinalevyn keskellä.

Käännä taikina ylösalaisin ja kauli se noin puolen sentin paksuiseksi neliskulmaiseksi levyksi, käännä taikina kolmin kerroin. Toista tämä vielä 2-3 kertaa.

Anna taikinan levätä aina kaulimisten välillä kylmässä noin 15 minuuttia ja myös ennen varsinaista leipomista.


Täyte:
200 g kuorittuja jokirapuja tai katkarapuja
4 rkl hakattua persiljaa
20 g sulatettua voita
2 rkl korppujauhoa
2 rkl korintteja
1 tl muskottia
3-4 munaa
rouhittua mustapippuria
suolaa
valkoviiniä ja ripaus sokeria mausteeksi

Voitele annosvuoat huolella. Kauli taikina levyksi ja leikkaa siitä vuoan kokoisia taikinapaloja niin, että taikinaa riittää myös vuoan reunoille. Painele taikina vuokaan ja sen reunoille.

Hakkaa keitetyt ja kuoritut ravut, sekoita niiden joukkoon muut täytteen ainekset.

Jaa täyte taikinalla vuorattuihin vuokiin ja paista pasteijoita uunissa 175 asteessa puolisen tuntia.

Anna pasteijoiden jäähtyä ennen kumoamista.

Täyte riittää kahdeksaan pasteijaan. Voitaikinaa tarvitaan silloin noin kolmasosa reseptin taikinamäärästä.

Lisää entisajan reseptejä löytyy Helsingin kaupunginmuseon julkaisemasta kirjasta Pique-nique.

Ilmoita asiavirheestä