Näihin aikoihin luonnossa osuu silmiin yhtä ja toista mielenkiintoista - ainakin jos menee metsään ylivieskalaisen biologin Arto Marjakankaan kanssa.
"Kevät on ehdottomasti parasta aikaa kulkea luonnossa. Näkyy käärmeitä, lintuja on tulossa hirveä määrä ja vieläpä näyttäviä lajeja, hyönteiset heräilevät ja itikoitakaan ei ole", tohtorismies innostuu.
Marjakangas juttelee sujuvasti kevään merkeistä samalla, kun tiirailee pälvipaikoista käärmeitä. Ylivieskan Huhmarkallio on perinteinen talvehtimispaikka kyille ja kevään tullen koiraat kiemurtelevat koloistaan lämpöön lekottelemaan. Iltapäivä on otollista aikaa käärmeiden ihailuun.
"Tuon männyn juurella oli viime sunnuntaina kahdeksan kyytä, mutta nyt vain yksi", Marjakangas harmittelee ensimmäisen käärmepaikan vieressä.
"Hyss!" hän keskeyttää harmittelun.
"Kikikii!" kuuluu ilmasta.
"Kanahaukka siellä huutelee", Marjakangas opastaa.
Mutta käärmeet. Niitä pitäisi löytää lisää. Siispä saapasta toisen eteen ja koukkaus tieltä hieman pitemmälle maastoon.
"Tuolla näyttää olevan kolme käärmettä. Yksi musta ja kaksi harmaata."
Reilun puolen metrin mittaiset lierot näyttävät ylikasvaneilta onkimadoilta. Niiden suojaväri on mitä mainioin. Ilman harjaantuneen silmän apua käärmeet olisivat jääneet huomaamatta.
"Asiaan vihkiytymätön kävelisi pokkana ohitse."
Käärmeviha turhaa
Yksi käärmeistä on toisia rauhattomampi ja luikahtaa viereisen kiven päälle. Muut jäävät rauhallisina puun juurelle, vaikka kolmen askeleen päässä on kaksi ihmistä. Luikertelijat eivät vaikuta lainkaan uhkaavilta - siitäkään huolimatta, että kyy on myrkkykäärme.
"Niitä ei tarvitse pelätä. Ihmisten käärmeviha on ollut ja on yhä aivan ylimitoitettua. Ennen näilläkin seuduilla lähdettiin keväällä miehissä tappamaan käärmeitä."
Kevätaurinko porottaa lämpimästi. Takki tuntuu olevan liikaa, sillä hiki valuu otsalta ja kurkkua kuivaa. Juomapullo olisi ollut paikallaan.
Kahdeksan silmää
Liekö viilennystä etsineet hangella vastaan astelleet hämähäkitkin. Lumen päällä, aavalla paikalla ei näyttäisi olevan mitään, mitä hämähäkki kaipaisi.
Sen verran pienestä otuksesta on kysymys, ettei pysty lähietäisyydeltäkään laskemaan, onko hämähäkillä kahdeksan silmää kuten koulukirjoissa opetettiin.
"Hämähäkki ei muuten ole hyönteinen niin kuin usein luullaan", Marjakangas huomauttaa.
Aivan. Niinhän se koulukirjakin opetti. Hämähäkit ovat niveljalkaisiin kuuluvia hämähäkkieläimiä. Suomessa on yli 600 erilaista hämähäkkilajia.
Mutta janoa hämähäkin ihmettely ei poista, vaan vesiryyppy on pakko saada. Kevään kulkijan kannattaa varata pullo mukaan ja riittävän kevyt vaatetus.
Saappaat vaikuttavat kelpaavan jalkineiksi, vaikka käärmeen puremia ei tarvitsekaan pelätä.
Miten muuten kevätluonnossa pitää käyttäytyä? Onko oltavan erityisen varovainen?
"Harva laji pesii tai lisääntyy vielä, joten sen suhteen mitään erityistä varovaisuutta ei tarvita. Luonnossa pitää aina käyttäytyä fiksusti. Niin pärjää keväälläkin", Marjakangas neuvoo.