Vaikka tänä keväänä ja alkukesästä esimerkiksi Oulun Hiukkavaarassa ja Ritaharjussa on tehty lukuisia kyyhavaintoja, tavallista enemmän niitä ei kuitenkaan ole. Käärmeiden määrä ei vaihtele kovin paljon vuosien välillä, kertoo Helsingin yliopiston käärmetutkija Jarmo Saarikivi.
– Ei ole hyviä ja huonoja käärmevuosia. Käärmeet ovat pitkäikäisiä. Meillä on samat käärmeet kuin viime vuonnakin. Tänä vuonna ei ole syntynyt vielä yhtään uutta.
Saarikivi epäilee, että tänä vuonna kyitä on näkynyt ehkä sen vuoksi aiempaa enemmän, koska lämpimiä kelejä tuli ennen kuin kasvillisuus oli ehtinyt nousta.
– Ne näkyivät paremmin. Ihmiset huomasivat niitä ja koirat saattoivat löytää, kun käärmeet paistattelivat jossain, missä ei ollut suojaavaa kasvillisuutta.
On tavallista, että etenkin uusilla asuinalueilla käärmeitä esiintyy enemmän kuin vanhemmissa kaupunginosissa. Käärmeet ovat hyvin paikkauskollisia, mutta kaikkoavat vähitellen, jos niiden elo käy mahdottomaksi.
Oulun yliopiston yli-intendentti Marko Mutasen mukaan Oulussa kyiden määrä kasvaa hieman sisämaahan päin. Esimerkiksi Hiukkavaaran alueella ja Kiimingissä niitä on häneen mukaansa runsaasti.
– Käärmeet tykkäävät vähän samanlaisista paikoista kuin ihmiset. Lämpimät etelärinteet ja ehkä joku vesistön läheisyys miellyttää myös. Niiden elinympäristövaatimukset eivät täyty paikassa, jossa on paljon rakennuksia ja teitä, Saarikivi kertoo.
– Käärmeet karttavat ihmisiä. Mutta jos ne saavat olla rauhassa, kyllä ne siellä ovat.
Risukasat pois tontilta
Netti on pullollaan erilaisia niksejä, joilla käärmeet voi yrittää karkottaa kotipihaltaan: levitä etikkaa kotipihalle, levitä tuhkaa tontin rajoille, hanki kissa, siili, muurahaiskeko tai ultraäänilaite.
Saarikivi ei usko, että mistään edellä mainituista olisi pahemmin hyötyä.
– Elinympäristön muokkaaminen käärmeelle epämiellyttäväksi periaatteessa toimii. Jos siivoaa risukasat tontilta pois ja pitää nurmikon lyhyenä, silloin todennäköisesti käärmeitä ei omassa pihassa ole.
Jotkut neuvovat ottamaan käärmeen kiinni ja siirtämään kilometrien päähän omalta pihalta. Saarikivi ei näe sitäkään kovin pitkäaikaisena hyötynä.
– Jos käärmeen vie vaikka kilometrin päähän, tuskin se takaisin tulee, mutta siihen voi tulla tilalle toinen. Jos alue on jostain syystä suotuisa elinympäristö käärmeille, kyllä ne siihen hakeutuvat.
– Käärmeet voi antaa olla rauhassa. Niiden karkottamiseksi ei ole hyviä keinoja. Jos olisi, ne olisivat yleisesti tiedossa ja laajalti käytössä, koska monet eivät käärmeistä pahemmin tykkää.
Kyyt verottavat punkkeja
Pelätyistä käärmeistä on myös paljon hyötyä.
Kyykäärme syö muun muassa myyriä, hiiriä ja muita pikkunisäkkäitä kontrolloiden niiden määrää.
Tuoreen tutkimuksen mukaan alueella, jossa on käärmeitä on myös vähemmän punkkeja, koska käärmeet verottavat niiden isäntäeläimiä.
Saarikivi toivoisikin, ettei käärmeitä riennettäisi suinpäin nuijimaan hengiltä.
– Nykyään ihmiset alkavat ymmärtää sen, että pelätyillä ja vihatuilla eläimilläkin on oikeus olla olemassa, ja ne ovat tärkeitä luonnon kannalta. Käärmeet ovat väheneviä ja harvinaistuvia luontokappaleita. Vielä niitä on aika paljon, mutta itse asiassa kaikkien matelijoiden määrä vähenee. Kun ilmasto lämpenee, tulee uusia lajeja.
Tiesitkö?
Aikuisen kyyn pituus on noin 60–80 senttimetriä.
Kyynpoikaset syntyvät elo–syyskuussa.
Kyy ei ole aggressiivinen. Jos kyy puree, se tekee sen puolustautuakseen, ei huvin vuoksi.
Kyyn purema vaatii aina lääkärissäkäynnin.
Kyyn puremaan on tiettävästi viimeksi menehtynyt ihminen Suomessa vuonna 1998.
Kyyt eivät kuule kunnolla, joten äänekäs käyttäytyminen on turhaa, jos haluaa pitää kyyn loitolla.
