Jorma Kääriäinen puhkuu keikkakuntoa. Hän ei koe, että Agentsien mukanaan tuoma raskas työrupeama olisi rasite. “Olemme tehneet 100 keikkaa vuodessa aina vuodesta 1994 lähtien. Jos Freddie Falcon kouli mua, niin kyllä Agents on ollut mulle enemmänkin lomakoti.”
Suomalaiseen rockiin Kääriäinen kaipaa asennetta. Iskelmää ja rockia sulavasti yhdistävän Agents-yhtyeen keulamies toteaa, että musiikki on tiukkaa kommunikointia.
“Muusikkojen taso on hyvä, mutta kaipaisin lisää ystäväni Ville Valon tyylisiä persoonallisuuksia. Rockissa tarvitaan tietynlaista asennetta, koska musiikki on kommunikointia eikä mitään muuta.“
Jytäkaupungin poika
Musiikkiin Kääriäinen hurahti 1970-luvulla jytäkaupunki Lahdessa. Jos Helsinki ja Tampere olivat 1970-luvulla ne Suomen kaupungit, joissa punk ja uusi aalto saivat aikaan pysyvää jälkeä, oli Lahti kulttuurisesti eristäytynyt kummajainen.
Kääriäinen tunnustaa, että suurin kannustaja Lahdessa oli hänen kansakoulun musiikkiopettajansa Paavo Kiiski, joka ehti innostaa myös Leningrad Cowboysissa tulikasteensa saanutta Jore Marjarantaa.
“Lahdessa on aina ollut vahvoja rockyhtyeitä. Se on musiikillisesti viriili kaupunki.”
Elämänsä ensimmäiset kolme vuotta Kääriäinen asui Kajaanissa. Kääriäinen ei kuitenkaan tunnusta, että kainuulainen jämäkkyys olisi luotsannut häntä muusikon uralla. Syvimpään korpeen radion myötä tunkeutunut The Beatles teki pikkupoikaan suuren vaikutuksen.
Ystävältä yökerhoon
Kääriäisen historiassa on jotain hellyttävällä tavalla samaa, kuin turkulaisessa punkyhtye Korroosiossa kitaraa soittaneen Jesus Caesarin tarinassa. Caesar, oikealta nimeltään Joel Hallikainen, hyysi itsensä suomalaisen iskelmän ikkunaan 1990-luvun alussa.
“Teddy & The Tigersin manageri löysi minut Lahden Microvox-studiolta. Hän nimesi minut Freddie Falconiksi. Tein V8-yhtyeeni kanssa keikkoja ympäri Suomea ja aktiiviuramme kesti pari vuotta. ”
Rockabillyboomi antoi Kääriäiselle tiukan opetuksen.
“Keikat loppuivat yhtäkkiä koska ne oli buukattu toiselle yhtyeelle. “
Freddie Falcon V8:n hajottua Kääriäinen teki hanttihommia tehtaiden porteilla ja leirintäalueilla. Las Vegasiin ja Memphisiin suomalaisen rockin tervaskanto matkusti hetken mielijohteesta.
Las Vegasissa Kääriäinen esiintyi sikäläisen ystävänsä syntymäpäivillä. Seuraavana iltana syvällä äänellä laulava suomalainen rock-trubaduuri päätyi kitaransa kanssa paikalliseen yökerhoon.
Las Vegasissa myös kristallisoitui ja mureni yksi nuoren rokkarin unelma.
“Minulla oli koelaulu Las Vegasin Hilton-hotellissa. Armeija kuitenkin kutsui ja minun oli ilmoittauduttava Suomeen. Muuten minusta olisi muuten tullut sotilaskarkuri. “
Laulava agentti
Kääriäinen tunnustaa, että Agentsien musiikki perustuu enemmänkin syvän etelän kitararockiin kuin The Shadows-tyyppiseen riisuttuun linkutukseen.
“Agentsien tausta on sama kuin omani. Siitä paistaa läpi CCR joka on enemmänkin kitarapainotteista musiikkia kuin rautalankaa.”
Agentsien kitaristi Esa Pulliaisen Kääriäinen tapasi kymmenen vuotta sitten. Raju rock ja The Shadows-tyyppisen rautalankamusiikki löivät kättä ilman ennakkoluuloja. Kääriäinen tunnustaa, että tarkan nuotista soittamisen sijaan kaksikko alkoi jo ensitapaamisessaan jammaila ja tapailla sitä kautta yhteistä säveltä.
Elviksen ja Gene Vincentin musiikin ohella Kääriäinen on myynyt sielunsa niin Frank Sinatran, Paul Ankan kuin Johnny Cashin kaltaisille viihteen monumenteille.
“Mulla on kotosalla hirveästi levyjä, joita en ole ehtinyt kuunnella. Muusikkona kaipaan totaalista hiljaisuutta. Ja myös linnunlaulua, puiden huminaa ja leikkivien lasten ääniä.”