Oulun koripallo pelastettiin – miltä? Alasarjoissa pelaamisen häpeältä ja uskottavan pelaajapolun puuttumiselta.
Ja miten? Siten, miten Suomessa on perinteisesti toimittu urheilurintamalla ennenkin. Eli lajista kiinnostunut mesenaatti lyö pöytään summan, jolla ostetaan tarpeeksi laadukkaat pelaajat nostamaan seura korkeimmalle sarjatasolle. Tai siellä säilymään. Eikä siinä ole mitään väärää. Omilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa ja on hienoa, että sitä kautta paikallinen yleisö pääsee nauttimaan huippupeleistä.
Mutta. Voisiko urheiluseuratoimintaan ottaa toisenkinlaisen suunnan ja painotuksen. Esimerkkeinä Oulun kanssa samassa 1.-divisioonassa pelaava JBA-basket Jyväskylästä ja Rovaniemen Palloseura.
Molemmissa seuroissa on hylätty kaiken rakentaminen edustusjoukkueen menestyksen eteen ja käännetty katseet junioreihin. Rahaa kerätään lasten ja nuorten liikkumiseen ja sen edistämiseen, ei edustusjoukkueelle. Lapsille parhaat valmentajat ja harrastuksen hinnat niin alas kuin mahdollista.
Lasten liikuntainnon romahtaminen on valitettava tosiasia, ei valeuutinen. Näissä ja monissa muissakin seuroissa ongelmaan halutaan todella vaikuttaa ja uskotaan, että junioreille tärkeimpiä ovat mukavat kaverit mukavissa treeneissä mukavan valmentajan hoivissa. Ei se, että heille pitäisi olla esimerkkinä ja imuna seuran ylikallis edustusjoukkue ylimmässä liigassa. Varsinkin kun edustusjoukkueen viiden miehen avaukseen juoksee nykyään neljä Valloista lennätettyä jenkkiä.
Esko Janhunen
koripallofani, Rovaniemi