Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului vuoden vaihtuessa 68,6 prosenttia suomalaisista. Oulussa lukema oli hieman korkeampi, 71,4 prosenttia. Molemmissa on noin prosenttiyksikön notkahdus edellisvuoteen.
Laskutrendi on jatkunut pitkään. On puhuttu jopa jäsenkadosta.
Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa suunta oli kuitenkin toinen. Jäsenmäärä kasvoi reilulla kahdellasadalla.
– Isothan eivät marginaalit ole, mutta on se mukavaa luettavaa, kun jatkuvan pienen vähenemisen sijaan onkin toiseen suuntaan notkahdus, tuomiorovasti Satu Saarinen sanoo.
Kehitys tosin selittyy varsin maallisilla asioilla. Ihmisiä kuoli vähemmän ja muutti seurakunnan alueelle enemmän kuin alueelta pois.
– Uusia asuntoja rakentuu alueellemme, Saarinen toteaa.
Kiimingissä väki vähenee
Kiimingin seurakunnassa jäsenmäärä lisääntyi yli neljällä tuhannella. Syy siihen löytyy seurakuntajaon muutoksesta: Oulujoen seurakunnassa väki väheni vastaavalla määrällä.
Muuten Kiimingissä suunta oli päinvastainen kuin keskustassa. Pois muutettiin enemmän kuin oli tulijoita ja kuolleitakin oli edellisvuotta enemmän.
– Tämä on tietysti kaavoituspoliittinen kysymys lähes täysin. Keskustelut kouluista ja lukioista ja muista vaikuttavat todennäköisesti myös siihen, että Kiiminki ei enää kasva samalla tavalla kuin viime vuosikymmenet, Kiimingin kirkkoherra, lääninrovasti Pauli Niemelä sanoo.
Hiljaisen enemmistön ääni
Vaikka jäsenmäärä kaikkiaan lisääntyi, oli kirkosta eronneiden suhteellinen osuus tuomiokirkkoseurakunnassa selvästi kaupungin muita seurakuntia suurempi. Tuomiorovasti Satu Saarista ilahduttaa kuitenkin tilastoista paljastuva käänne. Eronneiden määrä väheni ja liittyneiden lisääntyi niin tuomiokirkkoseurakunnassa kuin Oulussa yleisestikin.
Tähän Saarinen löytää useampiakin selityksiä.
– Mielestäni nyt on joku hiljaisen enemmistön hyvin kuuluva ääni esillä. Ne, jotka liittyvät ja pysyvät jäsenenä, tekevät todella tietoisen ratkaisun.
Saarisen mukaan hengellisyys ja henkisyys ovat nousussa. Se näkyy niin valtakunnallisena kuin laajemmin länsimaisenakin trendinä, ja heijastuu myös kirkkoon.
– Myös omasta tutusta uskonnosta ja hengellisyydestä löydetään ja sen piirissä esimerkiksi meillä kirkossa uskalletaan pitää esillä nykyihmistä puhuttelevia tapoja toteuttaa ja elää todeksi uskoa, Saarinen miettii.
Esimerkeiksi hän listaa muun muassa retriitit, hiljaisuuden, konsertit, käsillä tekemisen, tanssin ja meditaation.
– Ne ovat tapoja, jotka ovat umpikristillisiä, mutta meinanneet hukkua muuhun ”tarjontaan”.