Mielestäni nuorten urheilu on aivan liian kilpailuhakuista ja tavoitteellista. Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja kaikkien ulottuvilla, mutta esimerkiksi jääkiekkoilijoilla pudotetaan joukkueesta jäseniä heidän ollessaan vasta 13-vuotiaita. Pudottamisen jälkeen saattaa olla vaikeaa päästä kiinni uuteen harrastukseen tai joukkueeseen.
Vanhemmille lapsen urheiluharrastus saattaa olla unelma, joka ei omalla kohdalla toteutunut. Omaa lasta kuljetetaan kaukaakin melkein jokapäiväisiin harjoituksiin, maksetaan kalliit maksut ja ostetaan vieläkin kalliimpia varusteita.
Harrastuksesta voi tulla tärkeämpi vanhemmille kuin nuorelle itselleen, ja kun vanhemmille kerrotaan, ettei kallis harrastus enää kiinnosta, voi kotona syntyä monia riitoja ja vanhempien unelmat murskautua.
Erittäin useassa lajissa, esimerkiksi tanssissa, järjestetään pääsykokeita ryhmiin tai joukkueisiin. Mutta mitä tapahtuu niille, jotka eivät pääse paikkaan, johon pyrkivät? Toivottavasti heille järjestyy jokin muu paikka, missä uuden harrastuksen voi aloittaa tai vanhaa jatkaa, sillä liikkuminen ja harrastaminen on kaikkien oikeus.
Mielestäni jokaisen joukkueen jäsenen pitäisi päästä mukaan myös kisamatkoille, eikä yhtään jäsentä saisi jättää kotiin. Kilpailuista jää aina hyviä muistoja, vaikka katsoisikin esityksen katsomosta.
Olisi hyvä, jos urheiluseuroissa olisi erikseen harrastus- ja kilpailupuoli. Kilpailupuolella toiminta olisi tavoitteellisempaa, ja harrastuspuolella urheiltaisiin pelkästä liikunnan ilosta.
LIIKKUJA