Kuva: Sanna Myllykangas
Metsässä satoi.
Jukka-jänö loikki kosteassa kangasmaastossa eteenpäin pitkin harppauksin.
Joka kerta, kun jänö tömähti takaisin maan pinnalle, isoja vesipisaroita roiskui ympäriinsä.
Jukka nautti kosteasta ilmasta, sillä vesisade viilensi jänön turkkia ja ilma oli raikasta hengittää.
Jänö haastoi itsensä ja yritti opetella hauskoja loikkia, jossa tämän takakäpälät osuisivat ilmassa yhteen.
”Tuohan oli hieno loikkatemppu!” Taneli-karhu huudahti samassa viereisen puun takaa yhden onnistuneen hypyn jälkeen.
Jukka ei ollut nähnyt Tanelia ja jänö oli hieman nolona, kun joku oli nähnyt tämän oman leikkihetken.