Jälkiruokaleivonnainen tuo rakkautta ja lämpöä kehoon kuten kahden ihmisen välinen tunnekin, vakuuttavat Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksen opettajat Kalervo Kolehmainen ja Esa Rantakeisu pilke silmänkulmassa.
Miehillä on hauska vertaus mitä tarvitaan hyvään kakkuun.
"Kananmuna on poika ja sokeri on tyttö. Ne täytyy saada pitämään toisistaan, joten niitä pitää vähän lämmittää keskenään. Pappi on sitten jauho, joka sitoo liiton yhteen."
Kalervo Kolehmainen on jäänyt jo osin vapaalle, mutta on intohimoinen sokerileipomisen puolesta puhuja, joka kaipaa meillekin keskieurooppalaiseen tapaan käsityön tekemisen riemua. Keski-Euroopassa kahdeksankymppiset sokerileipurit ovat täydessä työn touhussa ja välittävät vielä nuoremmillekin osaamisensa hienouksia.
Hän neuvoo kotikokkaajia katsomaan kaakaovoin määrää suklaassa valittaessa ruokaan käytettäviä suklaalaatuja.
"Tänä päivänä suomalaistenkin valmistajien laadut alkavat olla kunnossa kovan kilpailun takia. Suklaan laatu riippuu kaakaovoin määrän lisäksi valssaamisesta. Hyvää suklaata valssataan 72 tuntia kun huonommille riittää nelisenkymmentä tuntia", valistaa Kalervo Kolehmainen, joka tunnetaan myös tekemistään suussa sulavista tervasuklaakonvehdeista.