Niina ja Kati yrittivät pysyä näkemiensä lintujen perässä.
Äkkiä parvi kaartoi niin alas, ettei sitä enää näkynyt.
"Ne ovat varmasti metsälammella", Kati hihkaisi. Kun eläimet tulivat lammen rantaan, ne näkivätkin heti valkoiset linnut, jotka uiskentelivat kirkkaassa vedessä.
"Onpa pitkät kaulat", Niina kuiskasi. "Mitähän ne ovat? Apua, älä huuda!"
"Keitä te olette?", Kati rääkäisi niin, että metsä raikui. Linnut kääntelivät pitkiä kaulojaan ja yrittivät nähdä meluajan. Pian yksi niistä lähti lipumaan eläinten luo.
"Olen laulujoutschen, tulemme kaikki Saksasta. Täällä on talvisin sietämättömän kylmä, joten kävimme lomailemassa tuolla Pohjanmerellä. Tyylikäs paikka!" lintu luikautti tultuaan Niinan ja Katin kohdalle.
Se katseli niitä pitkän kaulansa päästä hyvin alentuvasti.
"Hauschkaa päivänjatkoa, pikkuiset!"