Molemmat Suomessa pesivät joutsenlajit, laulujoutsen ja kyhmyjoutsen, ovat varsin karaistuneita lintuja. Ne kestävät jopa viikkojen ajan hyvin alhaisia lämpötiloja paleltumatta, minkä vuodenvaihteen 2002-2003 parin viikon lähes -40 celsiusasteen pakkasjakso varmisti useilla paikoilla eri puolilla Suomea.
Talven kylmyys ei siis ole suora este joutsenten talvehtimiselle Suomessa. Talvehtimisen ongelmat liittyvät ravinnonsaantiin. Joutsenet nimittäin etsivät ravintonsa enintään runsaan metrin syvyydessä vesistöjen pohjalla kasvavista kasveista.
Tavallisesti vesien pohjakasvillisuus on runsainta matalissa lahdissa ja rannoilla, joihin jo varhain kehittyvä jääkansi estää joutsenia saamasta ruokaansa pohjasta.
Pisimpään sulina pysyvät vedet ovat joko syviä tai niissä on voimakas virtaus, joka estää jään muodostumisen vedenpintaan. Virtapaikoissa veden liike kuljettaa pohjasta hienointa maa-ainesta ja ravinteita muualle ja vähentää pohjakasvillisuuden määrää, joten niissä on joutsenille tarjolla yleensä vain niukasti ruokaa.
Joutsenten ravintovedet jäätyvät Suomessa lähes kokonaan joka talvi. Siksi joutsenista on kehittynyt lyhyen matkan muuttajia, jotka talvehtivat lähimmillä sulina pysyvillä rannoilla.
Lauhoina talvina nuo rannat ovat omassa lounaissaaristossamme, Ruotsin Itämerenrannikolla ja Baltiassa, joskus jopa Suomen- ja Pohjanlahden saaristoissa.
Kovimpina talvina joutsenten pääosa matkaa Itämeren eteläosaan, Tanskan salmiin ja sulana pysyvälle Pohjanmerelle asti.
Miksi joutsenet sitten sinnittelevät viimeisissä sulissa pitkälle syksyyn eivätkä monien muiden vesilintujen tavoin väistä lähestyvää talvea jo viikkoja ennen vesien jäätymistä?
Poikasvaihe kestää kuukausia
Sekä laulu- että kyhmyjoutsen aloittavat pesintänsä keväällä heti, kun parin pesimäpaikakseen valitsema lahti, lampi tai suo vapautuu jäästä. Aikaisina keväinä poikaset kuoriutuvat etelärannikollamme kesäkuun alussa, maan keskiosissa kesäkuun puolivälissä ja pohjoisessa kesäkuun lopulla.
Laulujoutsenen poikaset tulevat lentokykyisiksi noin kahden kuukauden iässä. Ne eivät kuitenkaan ole valmiita pitkään muuttomatkaan vielä moneen viikkoon sen jälkeenkään. Siksi poikueet alkavat lähteä synnyinvesiltään vasta syyskuun viime päivinä tai lokakuussa.
Lauhoina syksyinä ne siirtyvät vain lyhyitä matkoja kerrallaan ja lepäilevät päiväkausia hyvillä ruokailurannoilla.
Suomen kesä
on liian lyhyt
Jos vesien jäätyminen pakottaa poikueet satojen kilometrien jatkuvaan muuttolentoon jo lokakuun alkupuolella, heikoimmat poikaset uupuvat, jäävät muusta joukosta ja menehtyvät.
Lajille on siis edullista, jos syksy on lauha ja poikueet voivat siirtyä kohti talvehtimispaikkojaan kiirehtimättä ja poikasten kestokyvyn rajoja koettelematta.
Kyhmyjoutsenella poikaset saavuttavat lentotaidon huomattavasti hitaammin kuin laulujoutsenella, vasta noin neljän ja puolen kuukauden iässä.
Pitkä kehitysaika tarkoittaa sitä, että lajin poikaset eivät ehdi lentoon Keski- ja Pohjois-Suomen vesillä ennen vesistöjen jäätymistä edes lauhimpina syksyinä. Laji ei voi vakiintua pesimälajiksi noille alueille.
Merialueilla kyhmyjoutsenen poikasten lentotaito ja kestävyys ovat riittäviä muuttomatkalle useimpina vuosina marraskuussa, myöhäisten keväiden jälkeen vasta joulukuun alussa.
Poikasten hidas kehitys estää siis joutsenten lähdön talvialueille hyvissä ajoin ennen talven tuloa.
Luonnonvalinta ajoittaa pesinnän ja muuton
Tutkijoille ja lintuharrastajille esitetään tuon tuosta kysymys, mistä joutsenet ja muut linnut tietävät, mikä on oikea aika aloittaa pesintä tai muutto.
Vastaus on yksinkertainen - ne eivät tiedä sitä!
Kummankin asian ajoitus on lintujen perimässä, joka on kehittynyt vuosituhansien kuluessa. Aikojen kuluessa liian aikaisin tai liian myöhään pesintänsä aloittaneet yksilöt ovat saaneet vähän tai ei lainkaan poikasia, sopivaan aikaan aloittaneet selvästi enemmän.
Kun poikaset useimmiten perivät emojensa ominaisuudet, suurin osa niistä ajoittaa lisääntymisensä samaan ajankohtaan kuin emonsa. Luonnonvalinta karsii sellaiset poikkeamat, jotka eivät sovellu vallitseviin olosuhteisiin.
Jos olosuhteet muuttuvat, perimä mukautuu riittävän pienin askelin ja riittävän pitkällä ajanjaksolla tapahtuviin muutoksiin. Suuret epäedulliset muutokset johtavat kuitenkin lajin häviämiseen elämiseen sopimattomiksi muuttuneilta alueilta.
Voi myös kysyä, miksi aikuiset ja esiaikuiset joutsenetkin uhmaavat talvea ja jäävät sinnittelemään umpeutuviin suliin, vaikka niiden lentotaito ja voimat riittäisivät varhaisempaan poismuuttoon.
Vastaus siihenkin kysymykseen löytyy epäilemättä niiden perimästä. Sellaiset aikuiset joutsenet, jotka ovat jättäneet poikasensa selviämään yksin päälle vyöryvän talven koettelemuksista, ovat jääneet vaille pesiviä jälkeläisiä, heitteille jääneet poikaset ovat kuolleet talven myllerryksessä.
Poikaset hylkäävä perimä on karsiutunut pois, poikasistaan viimeiseen asti huolehtiva perimä jäänyt vallitsevaksi.
Sinnittely pitkälle syksyyn viimeisissä auki pysyvissä sulissa on siis joutsenten poikastuotolle kaikkein edullisin vaihtoehto.
Joutsenten ystävien ei kannata olla huolissaan sisämaan virtapaikoissa tai meren rannikon jäähyhmän seassa alkutalven hämärässä ravintoa etsivistä joutsenista. Se on osa aikojen kuluessa kehittyneestä parhaasta mahdollisesta henkiinjäämisopista.
