Vinssi kitisi. Eläinten selät höyrysivät pakkasessa. Toiset veivasivat ja muut odottivat jännittyneinä avannon reunalla. Keskimmäisenä seisoi Maukka.
"Nyt se tulee!" Maukka naukaisi. "Pyörittäkää!" Humma Ihalainen hirnahti, kun myös veivaajat yrittivät kurkistella avantoon. Vallitsi täydellinen hiljaisuus.
Valtava valkoinen pallo kohosi veden alta. Hitaasti, pyöräytys kerrallaan joulukalenteripallo rikkoi lopulta veden kalvon ja kohosi ilmaan. Aivan kuten Väykkä oli ounastellutkin, koukku oli tarttunut avonaisen luukun reunaan. Sen ensimmäisen ja ainoan, jonka Maukka oli ehtinyt avata. Sen, josta se oli saanut vasaran.
"Äkkiä, siirtäkää se jäälle, että minä saan avata luukut", Maukka moukui. Se ei uskaltanut edes kuvitella, mitä kaikkia ihanuuksia kalenterista paljastuisi. Itsenäisyyspäivän luukussa olisi melko varmasti kynttelikkö. Entä muissa?
Pallo pyöri yhä vinssinarun varassa. Eläimet tuijottivat aina vain tiiviimmäksi käyvän hiljaisuuden vallitessa sanoja, jotka oli Väykän kauniilla käsialalla maalattu kalenterin kylkeen: "Jännittävää joulunodotusta Maukalle! Toivoo ystäväsi Väykkä."
Maukka oli niin jännittynyt, ettei se edes huomannut tekstiä. Ei se ollut huomannut sitä silloinkaan, kun se oli avannut ensimmäisen luukun. "No! Toimintaa!" Maukka hermostui.
Kuin näkymättömän koneiston rattaiden kääntämänä kaikkien katseet siirtyivät ensin pallosta Maukkaan, sitten hitaasti mutta tarkassa tahdissa kylän takana häämöttävälle mäelle. Kylässä talot peittivät näkyväisyyden, mutta järvelle kalenteripallon tekemä ura erottui selvänä ja tarkkarajaisena. Se alkoi Maukan ja Väykän kotipihasta ja päätyi heidän jalkojensa juureen. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä pallo oli lähtenyt liikkeelle ja kuka sen oli rakentanut.
Veivaajat päästivät kammen irti. Pallo loiskahti kauhistuneen Maukan katsellessa takaisin veteen.
Pyörivä vinssi pärisi hetken kuin paloaseman hälytyskello ja vaikeni sitten. Epätoivoinen kissa ryntäsi vääntämään kampea saadakseen pallon takaisin pintaan. Se oli sille aivan liian raskas.
Kyläläiset palasivat runneltuun kyläänsä. Ne eivät edes vilkaisseet vinssin ääressä rimpuilevaa kissaa. Eikä kukaan kiinnittänyt mitään huomiota järven selälle johtaviin tassunjälkiin ja koiraan, joka pienenä pisteenä laahusti järven selällä.