Seuraavana aamuna vuorossa oli Possu Röhkötin savupiipun korjaaminen. Kalenteripallo oli pomppiessaan katkaissut talon piipun ja tukkinut sen. Possun pihalla oli vastaanottokomitea. Koko kylä oli kerääntynyt paikalle ja tuonut mukanaan kylttejä, joissa luki Maukka ja Väykkä ovat sankareita!, M ja V pelastavat meidän joulumme, I love M & V ja muuta sellaista hyvin hämmentävää.
Väykkä tyytyi vain murahtamaan tervehdyksen ja kiipesi sitten katolle töihin. Maukka sen sijaan kiemurteli onnesta.
"Kiitos kiitos. Eihän tämä mitään. Me teemme vain velvollisuutemme. Te kaikki tekisitte meille saman, josÊ6; jos jokin katastrofi iskisi", se kehräsi, kun Humma Ihalainen ojensi sille hopeisen mitalin, johon oli kaiverrettu teksti: Joulun sankareille ikuisesti kiitolliset kyläläiset.
Maukan naama loisti kilpaa mitalin kanssa. Sillä hetkellä joulukalenterin karkaaminen tuntui suunnattomalta onnenpotkulta, sillä sen ansiostahan niistä oli tullut juhlittuja sankareita.
Se tunsi itsensä niin jaloksi ja oikeamieliseksi, että liikuttui omasta hyvyydestään. Maukka pyyhki kyyneleen poskeltaan. Väykkä puolestaan painoi päänsä savupiipun tyngän sisään peittääkseen häpeänsä.
Humma Ihalainen oli tuonut kakun, Kana von Gott oli leiponut pipareita, Aasi Oinkvist kantoi pöytään mahtavan kattilallisen riisipuuroa ja kaikki muutkin tekivät parhaansa kiittääkseen kissaa ja koiraa, jotka omista jouluvalmisteluistaan piittaamatta uurastivat muiden eteen.
Illalla Lehmä Muukkonen sytytti kuusi suurta soihtua, jotka valaisivat pihan. Pakkasilta raikui joululauluista sekä iloisista huudahduksista ja kiljahduksista. Väykkä oli saanut piipun muurattua jo ajat sitten. Se ei kuitenkaan laskeutunut katolta ennen kuin viimeinenkin juhlija oli lähtenyt. Vain Maukka oli jäljellä. Se seisoi hiipuvien soihtujen valossa ja peilasi itseään talon ikkunoista. Mitali säihkyi sen rinnalla kuin joulun tähti.
"Häpeäisit vähän", Väykkä sihahti ohimennessään. "Mitä muka? Mehän olemme sankareita. Sitä paitsi kyläläiset lupasivat nostaa minun lahjani järvestä", Maukka vakuutti.
"Sinuna minä estäisin sen", Väykkä sanoi. "Miksi? Minä haluan kalenterini takaisin", hätäili Maukka. "Sinä et siis todellakaan tiedä? No, kyllä se sinulle vielä selviää", Väykkä sanoi ja kiristi vauhtia jättäen Maukan seisomaan hölmistyneenä paikalleen.