Maukka ja Väykkä seisoivat yhä Kana von Gottin pihalla. Muut kyläläiset olivat palanneet koteihinsa tarkastamaan tuhoja. Jättimäinen lumipallo oli osunut keskelle liiterin kattoa ja litistänyt koko rakennuksen kuin pahvilaatikon.
"Minun ruokavarastoni on mennyttä", von Gott voihki. "Kaikki jouluksi varatut ruoat ovat pilalla. Koko kanasuku on tulossa kylään, eikä minulla ole mitään tarjottavaa. Tätä se minun uneni tiesi."
"Mikä uni?", Maukka kysyi kiinnostuneena. Se näet rakasti unia ja niiden tulkitsemista.
"Se, missä minä ajoin polkupyörällä pitkin Kiinanmuuria."
"Niinkö? Sepä kiinnostavaa. Kertoisitko lisää?"
"Mielelläni. Sattuisiko sinulla olemaan mitään syötävää jäljellä?", Maukka tiedusteli samalla, kun ohjasi Kana von Gottin kohti taloa. "Ehkä", Kana vastasi epävarmasti. "Minulla on kyllä ruokakomerossa kakku, jonka leivoin eilen. En ehtinyt vielä viedä sitä liiteriin. "
"Mainiota. Erinomaista", hyrisi Maukka. Väykkä huokasi ja laski työkalupakkinsa maahan. Sitten se rupesi korjaamaan luhistunutta liiteriä.
Maukka ja Kana kattoivat lasikuistille runsaan aterian. Kävi ilmi, että yhtä sun toista oli sittenkin säästynyt katastrofilta. Väykän paukuttaessa nauloja kissa ja kana louskuttivat leukojaan.
"Kaikki on niin kamalaa. Mitähän seuraavaksi tapahtuu? Tuleeko vedenpaisumus vai jääkausi? Mihinkään ei voi luottaa, eikä mitään kannata tehdä, kun kaikki kuitenkin tuhoutuu", Kana von Gott surkutteli suu täynnä siemensämpylää.
"Niinpä niin. Parempi nauttia nyt, kun vielä voi", Maukka myönsi ja otti toisen palan kakkua, joka oli herkullista.
Illalla liiteri oli valmis. Litistyneitä ruokia Väykkä ei voinut korjata, mutta rakennus oli entisensä, sillä Väykkä oli hyvä kirveskoira. Kana von Gott puolestaan oli hiukan rauhoittunut keskusteltuaan koko päivän Maukan kanssa katastrofeista ja luonnonmullistuksista. Kaiken kauhistelu oli piristänyt sen mieltä niin, että se oli päättänyt valmistaa uudet ruoat jouluksi.
Maukka ja Väykkä palasivat kotiinsa päivästä väsyneinä. "Enää kaksikymmentäkaksi taloa korjattavana", Väykkä huokasi. "Mitä? Aiotko sinä korjata ne kaikki?" Maukka kiljaisi.
"Aion", sanoi Väykkä. "Entä minun joulukalenterini?" Maukka huolehti. "Minä rakennan sinulle uuden", lupasi Väykkä. "Todellako?", Maukka ilahtui. "Kyllä. Ensi jouluna. Siitä tulee maailman pienin kalenteri."
