Joulukuun kahdennenkymmenennentoisen päivän aamu ei valjennut lainkaan. Tuuli kiidätti lunta kuin joku olisi sekoittanut isolla vispilällä sakeaa kaurapuuroa. Possu Röhkötti yritti peittää seinässä olevaa aukkoa pannulapuilla. Humma Ihalainen yritti tukea kattoa hyppykepillä. Ja kaikki muutkin yrittivät kaikenlaista, mutta mikään ei tepsinyt yhä vuolaampana tulvivaa lumituiskua vastaan.
Lopulta ne kerääntyivät Kana von Gottin taloon, joka oli onneksi ehjä ja lämmin. Silti vaara ei ollut ohi. Lumimyräkkä uhkasi peittää sen ja kaikki muutkin talot alleen. Lunta oli jo ikkunoiden puoliväliin saakka ja lisää tuli koko ajan.
Maukka heräsi säpsähtäen tuolistaan, johon se oli lopulta nukahtanut tuulen tuiverrusta kuunnellen. Ääni, johon se heräsi, tuli ulkoa. Se ei ollut tuuli. Maukka ryntäsi ulos. Väykän hahmo erottui vain juuri ja juuri pihan keskeltä. Maukka joutui konttaamaan pihan yli, ettei tuuli vienyt sitä mennessään. Se onnistui vain aivan viime tipassa väistämään kaatuvan lipputangon.
"Mi si tee?" Maukka karjui tuuleen, joka vei puolet sen sanoista. "Me tarv mast", huusi Väykkä. Lopulta Maukka ymmärsi, että Väykkä oli moottorisahallaan kaatanut lipputangon mastoksi talolle. Ne raahasivat tangon pihan poikki ja Maukka hakkasi sen uudella vasarallaan kiinni jalustaan, jonka Väykkä oli rakentanut. Maukka meni sisälle. Väykkä seurasi tarkistettuaan ensin, että taloa paikallaan pitävät ankkuriköydet olivat yhä lujasti kiinni.
"Emme kai me tällaisella ilmalla mihinkään lähde?" Maukka kysyi huolestuneena.
"Totta kai lähdemme. Tuuli on niin kova, että se puhaltaa meidät takuulla kauas. Vähempi ei ehkä riittäisikään", Väykkä sanoi hieroen kohmeisia tassujaan yhteen. "Nyt pitäisi vain löytää purje."
Maukka tuijotti surkeana joulukoristeitaan ja piparkakkutaloa, jonka se oli rakentanut. Joulu purjelaivaksi muuttuneessa talossa ei tuntunut kovin houkuttelevalta.
Sitten se huomasi Väykän tuijottavan jouluverhoja, jotka se oli suurella vaivalla ommellut. "Ei", parahti Maukka. "Kyllä. Huomenna me nostamme purjeet", Väykkä sanoi. Se repäisi verhot alas ja meni verstaaseensa ompelemaan purjetta.
Alhaalla kylässä lumi nousi iltaan mennessä jo talojen räystäisiin saakka. Eläimet olivat jo siirtyneet Kana von Gottin yläkertaan. Pian niiden olisi kiivettävä katolle.