Maukka naukaisi surkeasti. Se oli jäänyt kiinni housut nilkoissa. Kirjaimellisesti. Koko kylä tuijotti sitä. Paitsi Väykkä, joka kääntyi sanaa sanomatta ja ryhtyi asettelemaan tunkkia talon kolmannen kulman alle. "Hups", sanoi Maukka, mutta sen ääni hukkui tuuleen, joka voimistui nopeasti ja toi jo tullessaan ensimmäiset lumihiutaleet. "Häpeäisit", Kana von Gott tuhahti ja lähti sitten marssimaan kohti kylää. Muut seurasivat.
Jo toisen kerran Maukka jäi katsomaan ystäviensä loittonevia selkiä. Tällä kertaa jopa sekin tajusi, että kolmatta kertaa ei enää tulisi. "Voinko minä auttaa sinua suksien kanssa?" Maukka kysyi Väykältä riisuttuaan ensin tontun tamineet. "Sen pipon sinä olisit voinut pitää. Se puki sinua", Väykkä murahti. "Voi kiitos. Minä tein sen aivan itse. Sinä olet niin kiltti", Maukka liikuttui.
Väykkä vilkaisi Maukkaa. Se aikoi sanoa jotain, mutta antoikin sitten vain Maukalle pönkän, joka piti työntää talon alle heti, kun sen kulma oli noussut riittävän ylös.
Koko illan ja osan yötäkin Maukka ja Väykkä ahersivat talon ja suksien kanssa. Ne työskentelivät kilpaa yhä raivoisammaksi käyvän tuulen ja sankemmaksi muuttuvan lumituiskun kanssa. Lumi ei kuitenkaan kinostunut mäen päälle, sillä tuuli puhalsi sen mäen yli, alas rinteille ja kylään, jossa kyläläiset parhaansa mukaan yrittivät tilkitä talojaan. Lopulta viimeinenkin kulma oli laskettu alas ja talo seisoi suksilla kuin mäkihyppyyn valmistautuva hyppääjä.
"Anteeksi", sanoi Maukka, kun ne lopulta pääsivät takaisin sisälle tupaan, joka tuoksui piparilta ja kuusen havuilta, joita Maukka oli asetellut ikkunalaudoille.
Väykkä ei vastannut. Se heittäytyi sänkynsä päälle, ummisti silmänsä. Se nukahti saman tien.
Maukka sen sijaan valvoi vielä pitkään. Se poltti kynttilöitä ja joi kuumaa teetä.
Tuli napsahteli takassa. Tuuli nojasi raskaasti talon seiniin kuin koetellakseen niiden kestävyyttä. Maukka tunsi, kuinka koko rakennus huojahteli puuskan osuessa siihen. Onneksi Väykkä oli ankkuroinut talon lujasti köysillä. Silti Maukkaa huolestutti, että suksille nostettu koti lähtisi tuulen mukana valumaan alas rinnettä. Hetken se jo ajatteli herättää Väykän kysyäkseen asiasta, mutta sitten se päätti vain odottaa mitä tuleman piti.