Maukka ja Väykkä seurasivat kalenteripallon tekemää uraa. Pallo oli katkonut puita ja rusentanut pensaita. Mitä lähemmäksi kylää he tulivat, sitä vakavammaksi kävi Väykän ilme.
"Kuka voi olla niin hölmö, että laittaa joulukalenterin ensimmäiseen luukkuun vasaran?", Maukka nurisi.
"Minusta se on tarpeellinen. Sitä paitsi minun vanhasta vasarastani on varsi poikki", Väykkä sanoi.
"Toivottavasti muissa luukuissa on jotain parempaa", Maukka toivoi.
Viimeisellä kalliotasanteella ne pysähtyivät. Kalenteripallon vauhti oli ollut siinä suurimmillaan ja kallio muodosti hyppyrin. Sen nokalta aukeni näkymä alapuolella lepäävään kylään ja sen kahteenkymmeneenkolmeen taloon. Tai siihen, mitä niistä oli jäljellä.
"Se on mennyt tuonne", Maukka hihkaisi osoittaen tärisevällä tassullaan mustaa aukkoa kylän takana olevan järven jäässä.
"Sitä ennen se on ollut tuolla", Väykkä sanoi nyökäten kohti taloja.
Väykkä oli oikeassa. Pallo oli osunut ensin Kana von Gottin liiteriin. Sitten se oli pompannut Lehmä Muukkosen kuistille ja siitä Ankka Kvakströmin kasvihuoneeseen ja siitä kaikkien muiden pihojen kautta järvelle, jonne se oli viimein uponnut.
"Luuletko, että me saamme sen ylös järvestä?", Maukka huolehti.
"Toivottavasti kukaan ei ole loukkaantunut", huolehti puolestaan Väykkä.
Kun Maukka ja Väykkä ehtivät Kana von Gottin pihaan olivat muutkin kyläläisetkin jo kerääntyneet sinne.
Väykkää hermostutti, sillä se pelkäsi suututtaneensa kaikki. Maukka sen sijaan pohti kuumeisesti olivatko kalenteriin piilotetut tavarat menneet piloille vai voisiko ne vielä pelastaa.
Lehmä Muukkonen ja Possu Röhkötti nyökkäsivät tulijoille. Muut tuskin edes huomasivat heitä, sillä kaikki tuijottivat jonnekin ylös.
"Minä voin selittää", Väykkä sanoi arasti. "Voitko tosiaan?", Ankka Kvakström ilahtui.
"Oliko se raekuuro?", kysyi Humma Ihalainen. "Tai maanvyöry?", epäili Kana von Gott.
"Se oliÊ6;", Väykkä aloitti. Kaikki kääntyivät katsomaan ja sitä alkoi ujostuttaa. "Lumipallo. Jättimäinen lumipallo." Joukko huokasi melkein yhteen ääneen.
"Tätä se minun uneni tiesi", Kana von Gott sanoi synkästi. "Joulupukki on suuttunut meille, koska me emme ole olleet tarpeeksi kilttejä."
Väykkä aikoi selvästi sanoa jotain, mutta vaikeni, kun Maukka pukkasi sitä kylkeen. Maukka itse sen sijaan nyökytteli vakavana kanan päätelmälle.