Yöllä oli ollut kova pakkanen. Kahden puun väliin juuttunut pallo ei liikahtanut eteen eikä taakse, vaikka Humma Ihalainen ja Härkä Möö yrittivät hakata kepeillä sen ympärille kerääntynyttä lunta.
"Se ei liikahda tästä ennen kevättä", Kana von Gott arveli. "Joulupukki on varmasti vihainen. Me emme saa joululahjoja ensi joulunakaan", Aasi Oinkvist totesi. "Väykkä kyllä tietäisi kuinka tästä selvitään", Humma Ihalainen sanoi ja katsoi muita kysyvästi. Eläimet tuijottelivat jalkoihinsa. "Ei auta. Meidän on pyydettävä Väykältä apua", Muukkonen sanoi lopulta.
Kauhistunut Maukka seurasi, kuinka eläinten jono nousi rinnettä. Se pelkäsi, että kyläläiset olivat lopulta keksineet sen juonen. Väykkä puolestaan oli miettinyt koko yön ja aamupäivänkin, mitä sen pitäisi tehdä. Jos kyläläiset tosiaan olivat antaneet heille anteeksi, oli aivan turha paeta. Sen sijaan he ehtisivät vielä korjata kylän talot, jos kaikki auttaisivat työssä.
Väykkä astui pihalle juuri, kun Muukkosen korvat pilkistivät esiin pihaa ympäröivän lumivallin takaa. Maukka säpsähti ja kimpoili ympäri kuistia. Maukkaa jännitti. Väykkää jännitti. Koko kylää jännitti. Maukka pakeni vingahtaen sisälle. Kylän väki kerääntyi portailla seisovan Väykän eteen. Tämä katseli näkyä hämmentyneenä ja sorvasi kiihkeästi sanoja, joilla aloittaa. Se kuitenkin myöhästyi, sillä Humma Ihalainen rykäisi ja astui esiin: "Me haluamme pyytää anteeksi."
Väykän leuka loksahti auki. Senhän tässä piti anteeksi pyytää. "Me teimme väärin, kun yritimme omia Maukan lahjat. Nyt me olemme epäonnistuneet tehtävässä, jonka tonttu meille määräsi", sanoi Humma. "Tonttu? Mikä ihmeen tonttu?" Väykkä sai kysytyksi. "Joulupukin erikoislähettiläs", Ankka Kvakström puuttui keskusteluun. "Hän se kertoi, että lahja oli joulupukilta Maukalle", säesti Kana. "Koska Maukka on ollut niin erityiskiltti", Aasi tarkensi.
"Maukka? Erityiskiltti? Lahja? MuttaÊ6;", Väykkä aloitti. Se ei kuitenkaan ehtinyt pidemmälle, kun paikalle rynnisti joulupukin erikoistonttu parta liehuen ja piippahattu syvälle päähän painettuna. Oikeastaan tonttu pomppi paikalle, sillä se oli ilmeisesti ollut niin kovin erikoisen kiireinen, että oli pannut molemmat jalkansa samaan lahkeeseen. Huopatöppösensäkin se oli unohtanut jonnekin.