Pallo kasvoi yhä nopeammin ja nopeammin. Se keräsi lisää lunta joka kierähdyksellä. Lumipallonmuotoisesta joulukalenterista oli tullut oikea lumipallo, joka seisoi nyt mäen juurella. Edessä oli urakan rankin vaihe.
Maukka seurasi kyläläisten ponnisteluja samalla, kun se kietoi valonauhaa savupiipun ympärille. Räystäiltä ryöppysi jo punaisia valoja. Kuistin kaiteilla lainehti sinisiä ja keltaisia lamppuja. Ikkunoissa pisaroi valkoisia valopisteitä ja savupiipun ympärillä helmeili pikkuriikkisiä vihreitä tuikkuja.
Maukka laskeutui tikkailta ja tarkasteli lopputulosta tyytyväisenä. Täydellistä. Joulu tulisi sittenkin. Sen riemua himmensi vain Väykän typerä suunnitelma talon siirtämisestä. Maukka luotti kuitenkin siihen, että jouluvalot nähtyään Väykkä ei yksinkertaisesti raaskisi pilata ystävänsä jouluiloa. Sitä paitsi Maukan joululahjatkin olivat vielä matkalla. Eiväthän ne mitenkään voisi lähteä ilman niitä. Maukka vilkaisi alas. Pallo jökötti yhä paikallaan.
Verstaan ovi aukeni naristen ja paljasti jättiläissuksien kärjet. Väykkä työnsi oven ammolleen. Sitten se avasi toisen puoliskon. Tervan tuoksu tulvahti ulos ja sai Maukan havahtumaan.
"Mitä sanot?" Maukka kysyi ystävältään. "Minä en ehdi sanoa nyt yhtään mitään. Meillä on vain viikko aikaa nostaa talo suksille ja paeta joulua", Väykkä sanoi, vaikkei sillä ollutkaan aikaa minkään sanomiseen. "Höpsistä. Katso!" Maukka yhdisti pitelemänsä johdot ja koko talo syttyi loistamaan, tuikkimaan ja sykkimään hämärtyvässä talvi-illassa.
Kyläläiset, jotka olivat koko päivän pyörittäneet aina vain suuremmaksi kasvavaa lumipalloa, pysähtyivät ja katsoivat ylös. Mäen päälle oli puhjennut valoa pulppuava lähde.
"Kissalla ja koiralla näyttää olevan varsin jouluinen tunnelma tuolla ylhäällä", Muukkonen totesi. Muut vilkaisivat omia talojaan, jotka repsottivat hämärässä pimeinä ja repaleisina. "Se on meille ihan oikein", Aasi Oinkvist, sanoi synkästi. "Mehän yritimme viedä kissalta sen erikoisjoululahjan."
Väykkä katsoi hetken valoa sykkivää taloa. "Hyvä", se murahti. "Niin, eikö olekin ihana? Joulu on valon juhla", Maukka riemuitsi. "En minä sitä tarkoittanut", Väykkä tiuskaisi. "Vaan mitä?" ihmetteli Maukka. "Me ehdimme ajoissa pois, sillä nyt minä voin työskennellä yölläkin", sanoi Väykkä ja sitten se rupesi kiskomaan toista suksea ulos vajasta.