Väykkä painoi kuononsa aivan kiinni sukseen. Se ummisti toisen silmänsä ja tarkasteli pohjan suoruutta. Sitten se murahti hyväksyvästi ja varmisti vielä tassullaan, että pinta oli moitteettoman sileä. Sukset olivat valtavat. Ne ylettyivät verstaan päästä päähän ja itse asiassa ylikin, sillä Väykkä oli tehnyt toiseen päätyyn luukun, josta suksien kannat mahtuivat ulos. Väykkä hämmensi tervapataa, joka tuoksui ihanasti; no, tervalta.
Maukka seisoi kuistilla ja kiikaroi alas kylään. Jääkuorinen pallo kimmelsi auringossa. Urakka eteni huolestuttavan hitaasti. Aamupäivän aikana pallo oli liikkunut tuskin puoleen väliin jäätä. Hyvällä tuurilla eläimet saisivat sen rantaan ennen iltaa, mutta siitä oli vielä matkaa Maukan ja Väykän pihalle ja ylämäki sujuisi paljon työläämmin. Sitä paitsi pallo oli paisunut. Se oli alkanut kerätä ympärilleen lunta.
Maukka oli jo luopunut toivosta, että se saisi availla joulukalenterin luukkuja ennen jouluaattoa. Sen sijaan se oli päättänyt, että kalenterin sisältämät yllätykset olisivat sen joululahjoja. Kokonaista kaksikymmentäneljä joululahjaa! Tai kaksikymmentäkolme, jos ensimmäisestä luukusta löytynyttä vasaraa ei laskettu.
Se ei ollut ikinä ennen saanut niin paljon lahjoja. Mutta ehtisivätkö kylän eläimet pyörittää pallon takaisin pihaan jouluun mennessä? Aattoon oli enää kahdeksan yötä.
Alhaalla jäällä kyläläiset olivat todenneet saman, minkä Maukkakin. Pallon kierittelyyn kuluisi monta päivää. "Me emme ehdi korjata lainkaan omia talojamme", Lammas Bääkkönen määkäisi. "Minulla on joulutortut vielä leipomatta", tuskaili Kana von Gott. "Minulla on kuusi kaatamatta", Mäk Käkätin voihki.
"Mitä muutakaan me voimme?" Aasi valitti. Ja niin ne jatkoivat toivottamalta tuntuvaa urakkaansa.
Illalla Väykkä pesi tyytyväisenä pensselinsä. Suksien pohjat kiiltelivät tervasta, jota se oli imeyttänyt pohjiin monta kerrosta. Kun ne olisivat kuivat hän voisi aloittaa talon siirtämisen suksille. Aikaa oli vielä runsaasti. Ne ehtisivät Maukan kanssa kauas ennen jouluaattoa.
"Mitä sinä täällä värjöttelet?" Väykkä kysyi Maukalta, joka istui kuistilla huopiin kääriytyneenä. "Minä odotan joulua", Maukka sanoi. "Pakkaisit mieluummin", Väykkä tuhahti ja meni sisälle. Maukka kaivoi kiikarit huopansa sisästä. Pallo hohti kuutamossa kuin salaperäinen jalokivi.