Jou­lu­ta­ri­nan 15. osa

Öisen järven jäällä hehkui tulinen silmä. Uudelleen avattu avanto oli reunustettu kynttilöillä ja sen keskeltä kohosi suuri, valkoinen pallo, joka oli kuin jättiläisen silmämuna.

_
_

Öisen järven jäällä hehkui tulinen silmä. Uudelleen avattu avanto oli reunustettu kynttilöillä ja sen keskeltä kohosi suuri, valkoinen pallo, joka oli kuin jättiläisen silmämuna.

Härkä ja Ihalainen lopettivat veivaamisen, kun koko kalenteripallo oli noussut vedestä. Muut tarttuivat köysiin ja kiskoivat vinssin palloineen päivineen kauemmas avannosta. Lopulta pallo oli jäällä. Pakkanen jäädytti sen kostean pinnan, joka kimmelsi kynttilöiden valossa kuin helmi.

"Se näyttää ihmeen tiiviiltä", Possu Röhkötti totesi tyytyväisenä. "Vesi ei ole päässyt turmelemaan meidän lahjaamme", Lammas Bääkkönen sanoi.

Kukaan ei korjannut Bääkkösen virhettä, sillä vaikka lahja ehkä alun perin olikin tarkoitettu Maukalle, olivat kaikki jo ruvenneet pitämään sitä omanaan. Siksi kukaan ei myöskään estellyt, kun Humma Ihalainen tarttui kirveeseen.

"Entä jos joulupukki suuttuu?" Kana von Gott epäili. "Entä sitten?" Ankka Kvakström kysyi. "Me jäämme ilman lahjoja", Kana vastasi. "Emme muuten jää", Ihalainen puuskahti ja valmistautui iskuun.

"Seis!" kajahti silloin pakkastakin viiltävämpi huuto. Katseet kääntyivät kohti pientä, suunnilleen kissankorkuista tonttua, joka ilmestyi pimeästä. Tontun parta oli kuurassa aivan kuin se olisi juossut paikalle. Ehkä olikin, sillä sen ääni kuulosti hengästyneeltä.

"Mitä te aiotte?" tonttu kysyi. Kukaan ei halunnut vastata kysymykseen, vaikka se ei ollut edes kovin vaikea. "Te aiotte avata joulupukin erikoislahjan. Te aiotte avata Maukan lahjapaketin. Te aiotte rikkoa joulun kultaista sääntöä numero yksi: toisten paketteja ei saa avata."

Humma laski kirveensä ja kuopi lunta kaviollaan. Bääkkönen sulki silmänsä. Kana von Gott painoi päänsä siipensä alle. Kaikkia hävetti.

"Minäpä kerron, mitä te nyt teette. Te vieritätte tämän pallon tuonne ylös Maukan ja Väykän kotipihalle. Sitten te pyydätte heiltä anteeksi", tonttu kimitti. Eläimet kuuntelivat päät painuksissa, eikä kukaan uskaltanut vastustella ohjeita. Ne lupasivat tehdä niin kuin tonttu vaati. Heti seuraavana päivänä ne aloittaisivat työn.

Jäätyään yksin tonttu yritti kiskoa alinta kalenteriluukkua auki, mutta se oli jo jäätynyt umpeen. Maukan ei auttanut kuin odottaa.

Ilmoita asiavirheestä