Bääkkönen paikkasi taas ikkunaruutuja. Tällä kertaa se käytti silkkipaperia, jota se oli löytänyt ullakolta. Hommasta ei tullut mitään. Bääkkösen ajatukset olivat muualla. Se ei edes huomannut, kun tuuli repi paperin.
Humma Ihalaisen hommat eivät edenneet yhtään sen paremmin. Se oli koonnut tuoleista ja pöydistä tornin, jolla se yritti tukea kattopalkkia. Pöydän jalat pettivät ja koko torni luhistui kasaan. Ihalainen tuskin edes huomasi tapahtunutta.
"Mietitkö sinä samaa kuin minä?" Bääkkönen sanoi Ihalaiselle, kun tapasi tämän kylän raitilla. "Mietinkö minä mitä? En minä mitään mieti", Ihalainen havahtui mietteistään. "Kaikki täällä pohtivat sitä samaa asiaa", Bääkkönen mäkätti, kun ne saapuivat rantaan, jonne kaikki muut olivat jo kerääntyneet.
"Mitähän siellä pallossa mahtaa olla?" Härkä mörähti juuri, kun Lammas ja Humma saapuivat paikalle. "Jotain erinomaista. Joulupukin erikoislahja. Ehkä uusi ovi", toivoi Vuohi. "Miksi sen kyljessä luki ´Toivoo Väykkä´, jos lahja kerran oli joulupukilta?" Muukkonen pohti. "Niinhän lahjoissa lukee. Toivoo isä tai toivoo äiti, vaikka lahja onkin pukilta. Kaikki lahjat ovat. Joulupukki itse haluaa pysytellä tuntemattomana", Humma Ihalainen selitti.
"Eikö olekin epäreilua, että joulupukki antaa erikoislahjan sille kissalle, jonka nimeä en halua edes mainita", Kana von Gott sanoi. "Niin, sille joka sen koiran kanssa aiheutti katastrofin", Kvakström säesti. "Paitsi jos pallo todellakin putosi joulupukilta. Silloinhan Maukka ja Väykkä ovat syyttömiä", Ihalainen huomautti.
"Silti", Kvakströn intti. "Jos kissa ei olisi ollut niin erityiskiltti, ei lahjakaan olisi ollut erityissuuri, eikä se silloin olisi murskannut meidän talojamme. Meidänhän tässä kuuluisi saada erityislahja. Kasapäin erityislahjoja".
"Ehkä me vielä saammekin", Ihalainen sanoi ja vilkaisi varovasti Bääkköstä, joka nyökkäsi.
Illalla Väykkä sulki liiterin oven. Sen jokaista jäsentä kivisti, sillä suksien höylääminen on kovaa puuhaa. Se hämmästyi, kun tapasi Maukan pihasta kiikaroimasta.
"Mitä ihmettä sinä täällä tirkistelet?" Väykkä kysyi. "Häh? En mitään", Maukka säpsähti ja piilotti kiikarit selkänsä taakse. Väykkä ei jaksanut tivata enempää. Lumi narskui sen tassujen alla peittäen alleen järveltä kantautuvan vinssin kitinän.