Ankan ja Vuohen hälyttämät kyläläiset olivat kerääntyneet paikalle kuullakseen, minkä tärkeän viestin tonttu oli tuonut. Tonttu itse oli kiivennyt talon kuistille näkyäkseen ja kuuluakseen paremmin. Se vaikutti hieman hermostuneelta, mistä kyläläiset päättelivät, että asia oli varmaan hyvin tärkeä.
"Mitä asia koskee?" Humma Ihalainen kysyi. "Saammeko me esittää lahjatoivomuksia?" Ankka Kvakström uteli. "Minä tarvitsen uuden oven", sanoi Härkä Möö. "Minä tarvitsen uuden seinän", sanoi Vuohi Mäk Käkätin.
"Myöhemmin. Asiat tärkeysjärjestykseen. Joulupukin lahjapallo on kadonnut", Maukka sai vihdoin sanottua. Vaikutus oli toivottu, sillä kuulijat hiljenivät.
"Joulupukki ajoi tästä runsas viikko sitten ja hänen reestään putosi suuri, pallonmuotoinen lahjapaketti. Onko kukaan täällä kylässä nähnyt sellaista?"
Hiljaisuus oli korvin kuultava. Kaikki yrittivät ymmärtää kuulemansa. Että siis se pallo, jota eläimet olivat ensin luulleet luonnonvoimaksi, sitten joulupukilta pudonneeksi ja viimein Väykän tekemäksi, olikin pudonnut joulupukilta? Ei sitä saattanut pieni eläin helposti ymmärtää. Eikä kyllä suurikaan. Ja juuri siihen Maukka nyt luotti. Joulun aikaan kaikki olivat varovaisia. Kukaan ei uskaltaisi epäillä tonttua, ettei suututtaisi itse joulupukkia.
"Sanoitko lahjapallo?" Lammas Bääkkönen kysyi varovasti. Maukka-tonttu nyökkäsi. "Kenelle se oli tarkoitettu?" Lehmä Muukkonen uteli. Juuri tätä kysymystä Maukka oli odottanut. "Maukka-nimiselle kissalle. Tunnetteko hänet?" Eläimet mutisivat jotain, mistä ei saanut selvää. "Maukka on ollut koko vuoden erityisen kiltti ja siksi joulupukki on valmistanut hänelle erityishienon lahjan. Se on pakattu pallonmuotoiseen pakettiin."
"Erityishienon? Ankka Kvakström huokaisi. "Niin. Maukan paketissa onÊ6;", tonttu piti tauon ja alensi äänensä kuiskaukseksi. Kaikki kumartuivat hiukan lähemmäksi, sillä tokihan heitä kiinnosti kuulla, mitä erityishienoa Maukka oli saamassa joululahjaksi. "En minä voikaan kertoa", tonttu sanoi. "Oletteko siis nähneet sellaista palloa?"
"Emme ole", kyläläiset määkyivät, hirnuivat, ammuivat ja vaakkuivat yhteen ääneen, joka oli melko sekasortoinen. "Vai niin. Täytyy sitten kysellä muualta", sanoi tonttu ja näytti pettyneeltä. Sitten se painoi päänsä ja meni pois.