Jou­lu­ta­ri­nan 12. osa

Lammas Bääkkönen korjasi kahta keittiön ikkunaa, jotka pallo oli mennessään rikkonut. Se viritteli muovikasseja teipin ja liiman avulla aukkojen peitoksi. Aina, kun se sai toisen ruudun peittoon, tuuli repi toisen auki. Bääkkönen ei ollut kovin kummoinen rakentaja.

_
_
Kuva: Jenna Rauvala

Lammas Bääkkönen korjasi kahta keittiön ikkunaa, jotka pallo oli mennessään rikkonut. Se viritteli muovikasseja teipin ja liiman avulla aukkojen peitoksi. Aina, kun se sai toisen ruudun peittoon, tuuli repi toisen auki. Bääkkönen ei ollut kovin kummoinen rakentaja.

Humma Ihalainen pohti, kuinka saisi lommolle painuneen katon tuetuksi. Se oli jo yrittänyt harjan vartta ja jääkiekkomailaa, mutta mikään ei ollut kestänyt muutamaa minuuttia kauempaa. Nyt Ihalainen aikoi kokeilla ongenvapaa. Sekään ei ollut kirvesmiesten aatelia.

Maukan ja Väykän kalenteripallo oli kulkenut Vuohi Mäk Käkättimen talon läpi. Sen kummassakin päässä oli pyöreä reikä. Vuohi oli kasannut huonekaluja niiden eteen. Mäk Käkätintä ei olisi kannattanut tilata apuun edes kaatuneen pyykkitelineen nostamiseksi. Vaikka kukaan kyläläisistä ei ollut Väykän veroinen nikkari, ne yrittivät silti parhaansa. Ne myös neuvoivat toisiaan.

"Oletko yrittänyt tukea kattoa kukkakeppien avulla?" Aasi Oinkvist kysyi. "Minä leivoin sinulle tämän suuren piparkakun tuon aukon täytteeksi", Ankka sanoi Mäk Käkättimelle. "Näyttää herkulliselta", Vuohi ilahtui. "Haluatko maistaa palan?" Ankka ilahtui.

Koska kaikki olivat kovasti kiireisiä, sillä jouluaattoon oli enää kaksitoista päivää, ei kukaan huomannut tonttua, joka saapasteli kylänraittia.

"Päivää taloon, tai mitä siitä nyt on jäljellä", tonttu sanoi ensin korkealla, melkein kissamaisella äänellä, mutta laski sen sitten nopeasti matalan tonttumaiseksi.

Vuohi ja Ankka hämmentyivät tulokkaasta niin perusteellisesti, että piparkakkua jauhaneet leuat pysähtyivät. "Näyttää herkulliselta", tonttu sanoi tarkoittaen piparkakkua, josta Ankka kuuliaisesti mursi palan ja tarjosi vieraalle. Ilahtunut tonttu maiskutteli herkun viimeistä murusta myöten.

"Saanko udella, millä asialla tonttu liikkuu?" Ankka uskalsi lopulta kysyä, vaikka tonttu vielä tuijottikin kiiluvin silmin jäljellä olevaa piparkakkulevyä, josta ei enää ollut pienenkään aukon täytteeksi.

"Tonttu? Missä?" vieras säpsähti ja vilkaisi olkansa yli kuin oli jäänyt kiinni jostain luvattomasta. "Ai niin", se muisti sitten. "Minä olen tonttu MauÊ6; Makkonen. Olen joulupukin erikoislähettiläs ja minulla on teille tärkeää asiaa."

Ilmoita asiavirheestä