Maukka oli kissa ja Väykkä oli koira. Ystävykset asuivat taivaansinisessä talossa mäen laella. Jos talon portailta katsoi oikealle, näki alhaalla lammen harmaan jääkannen. Jos katsoi vasemmalle, näki kylän, joka näytti siltä kuin joku olisi heittänyt mäen juurelle kourallisen sokeripaloja.
Maukka ei katsonut oikealle eikä vasemmalle. Se tuijotti tiukasti eteensä ja nuoleskeli hermostuneesti huuliaan. SE oli suunnattoman suuri, suunnattoman painava, suunnattoman pyöreä ja suunnattoman kiinnostava. Se oli kaikista suunnattomista joulukalentereista suunnattomin.
"Minä rakensin siitä lumipallonmuotoisen", Väykkä selitti ylpeänä, mutta uupuneena.
Se oli valvonut koko edellisen yön saadakseen kalenterin ajoissa valmiiksi, sillä oli jo joulukuun ensimmäinen päivä. Maukka kehräsi. Se oli juuri tajunnut omistavansa maailman suurimman joulukalenterin. Sellaista kadehtisivat kaikki. Kissan sydän pamppaili onnesta, kun se ajatteli, että alhaalla kylässä asuvatkin näkisivät kalenteripallon, joka loisti mäen päällä kuin täysikuu. Ensimmäinen luukku oli harmillisen korkealla. Maukka ei ylettynyt siihen, vaikka nousi varpailleen ja pomppasi.
"Niin, tikkaat," Väykkä muisti. "Ne ovat vielä vajassa." Väykän löntystellessä kohti vajaa Maukka huomasi puupölkyn, joka lojui kalenterilumipallon juurella. "Älä vain koske siihen pölkkyyn!" Väykkä huusi vajasta.
Maukka tempaisi pöllin ja kieritteli sen luukun alle. "Minä en ole nimittäin vielä ehtinyt kiinnittääÊ6;"Väykkä jähmettyi vajan ovelle kesken askeleen. Sen suu avautui äänettömään huutoon, kun Maukka kiipesi puupöllin päälle ja tarttui luukun kahvaan.
"Älä!", Väykältä pääsi lopulta. Maukka ei kuullut tai kuunnellut. Se tempaisi kahvasta. Luukku ei auennut, mutta rakennelma huojahti. Maukka tempaisi uudestaan. Luukun kansi irtosi kokonaan ja kissa työnsi kätensä aukkoon. Kalenteripallo kierähti kohti Maukkaa, joka väisti viime hetkellä. Sen sijaan pallo osui pölkkyyn, muutti suuntaa ja vieri kohti pihan reunaa.
Väykkä toipui viimein järkytyksestä ja lähti juoksemaan, mutta turhaan. Joulukalenteri rysähti jo pensasaidan läpi ja vyöryi alas kohti kylää. Väykkä pysähtyi pensasaidalle. Maukka tuijotti vasaraa, jonka oli ehtinyt napata kalenterista. - Mitä minä tällä teen?
"Kyllä sille kohta käyttöä löytyy", Väykkä huokaisi.
