Ravintola Sokeri-Jussin kievari,
Pikisaarentie 2. Avoinna ma-to
11-23, la 11-24, 12-22.
Keittiö avoinna 22:een saakka.
Kaiken jouluhössötyksen keskellä Peto lähti etsimään joulurauhaa oululaisesta perinnemaisemasta. Keskustan melskettä paetessamme päädymme Pikisaareen, Sokeri-Jussin kievariin.
Vanha, hirsirakenteinen makasiini henkii joulun rauhaa, jos mikä. Paksut seinät, nitisevät lautalattiat ja vanhan ajan tuoksu kertovat omaa tarinaansa.
Alkajaisiksi tilaamme glögit (alkoholiton 2,20 euroa) ja istahdamme nauttimaan miljööstä. Arki-iltapäivänä alakerrassa ei ole monta asiakasta. Glögi tuodaan pöytiin, ja se saa poskia nipistelevän pakkasen katoamaan lopullisesti kehosta.
Sokeri-Jussin menusta löytyy paikan oman mainoksen mukaan "maalaisgurmeeta", ja suurin osa annoksista on kaiken lisäksi taattua lähiruokaa, lähellä tuotettua ja jalostettua. Joulushoppailusta uupuneina tilaamme alkuruuaksi siian mätiä oheiskommervenkkeineen (9 euroa) sekä Sokeri-Jussin kuuluisan vuohenjuustosalaatin (5,20 euroa). Pääruuiksi paistettua siikaa kantarelli-purjokastikkeella (15,80 euroa) ja lämpimän kanaleivän (9,80 euroa).
Vaikka talossa ei ole tungosta, alkuruokiakin joutuu odottelemaan puolisen tuntia. Tarjoilijat hääräävät pöytiä peräkkäin pidemmiksi jonoiksi ja asettelevat niille "varattu" -kylttejä. Sokeri-Jussi on suosittu kokoontumispaikka.
Alkuruoka-annokset yllättävät runsaudellaan. Salaatti on tuore ja tukeva, ja sen seurana tulee kokonainen korillinen talon leipää tuorejuustolevitteellä. Mätiannos vastaa jo miltei pientä pääruokaa: paahtoleiville voi levittää kyytipojiksi sipulia ja smetanaa.
Pääruuat eivät ole pettymyksiä nekään, joskin kantarelleja on siian kastikkeessa hiukan säästelty, ja kanaleipä on juustokastikkeineen kaikkea muuta kuin kevyt. Kermaa on lorautettu reilusti molempien annosten kastikkeisiin.
Vaikka puitteet ovat kunnossa, joulurauha ei ota löytyäkseen. Siitä pitävät huolen paikan kovaääniset tarjoilijat, jotka pöytien siirtelyn ohessa kailottavat baaritiskiltä keittiöön omia kuulumisiaan, puhuvat puhelimeen ja päästelevät ärräpäitäkin. Vaikkei Peto varjoissa hiipiviä tarjoilijoita toivokaan, luo ruokailuhetkeen levottomuutta se, ettei tahdo kuulla omia ajatuksiaan.
Pikisaaren sillan päästä on helppo kipaista taas takaisin kaupungin vilskeeseen. Vielä ehtii tehdä viimeiset joululahjahankinnat.