Joulupukin verokysymyksiin voi törmätä joko tilatessaan joulupukin kotiinsa tai toimiessaan itse pukkina. Harva kuitenkaan on tullut ajatelleeksi, miten monia verokysymyksiä joulupukkitoimintaan liittyykään.
Joulupukin saama rahallinen korvaus on veronalaista ansiotuloa. Tämä saattaa aiheuttaa ihmetystä ja hilpeyttäkin samalla tavalla kuin se, että myös muiden kuin itse ostamien pullojen keräämisestä saadut tulot ovat lain mukaan kerääjänsä veronalaista ansiotuloa.
Verolainsäädäntöön ei sisälly poikkeusta, jonka mukaan keikkaluontoisesta toiminnasta saatu tulo olisi verovapaata tai euromääräistä alarajaa veronalaiselle tulolle. Toisaalta joulupukkituloista saa vähentää niiden hankkimisesta aiheutuneet kulut, eikä ihan pienimmistä tuloista tosiasiassa mene veroakaan.
Kotiinsa pukin tilaavan yksityishenkilön velvollisuutena on ilmoittaa pukille maksettu korvaus tulorekisteriin ellei pukki kuulu niin sanottuun ennakkoperintärekisteriin. Tulorekisteri-ilmoittamiseen saa ainakin ensikertalainen kulutettua aikaansa moninkertaisesti vartin pukkivierailuun verrattuna. Kotitalousvähennystäkään ei joulupukille maksetusta korvauksesta voi tehdä, koska joulupukin esiintymistä ei pidetä riittävän tavanomaisena kotitaloustyönä. Sen sijaan joulusiivouksesta vähennyksen toki saa.
Olipa kyseessä kotitalous tai punanuttu, mieleen juolahtaa helposti kysymys, miksei joulupukkeilua ole säädetty verovapaaksi toiminnaksi. Näinhän on tehty muun muassa luonnon marjojen poiminnan osalta, jota on pidetty yhteiskunnan kannalta niin hyödyllisenä toimintana, ettei sitä ole haluttu verotuksella haitata.
Joulupukit tuovat paljon iloa niin perheen pienimmille kuin muillekin joulunviettäjille, eikä pukeilta kerättävillä verotuloilla ole käytännön merkitystä julkistaloudenkaan kannalta. Jouluniloa lisäisi se, jos niin pukit kuin tilaajatkin vapautettaisiin pukkeilun tuomista hallinnollisista velvoitteista säätämällä pukkitoiminta laissa verovapaaksi.
Tomi Viitala
johtava veroasiantuntija, Keskuskauppakamari