Lahjat oli paketoitu ja kinkku kypsyi uunissa.
Kaikki oli valmista vuoden 2017 aattoaamulle.
Pieni poika potkiskeli vatsassa, kun köllähdin unille.
Vielä kaksi yötä laskettuun aikaan, yritin hokea levottomalle ”vesselille”.
Jouluaaton tienoilla ei ehkä kannattaisi syntyä. Aatto ja joulupäivä ovat varatut jo yli 2 000 vuotta sitten syntyneen juhlalle.
Eivät auttaneet äidin kuiskailut, pojan aika oli kypsä.
Joulurauhan julistusta kello 12.30 seurasi vastasyntyneen ensimmäiset itkut. Syliin nostettiin suloinen suppusuu, täydellinen pikkuherra.
Kätilö laski ääneen pienet varpaat ja sormet, kaikki tallella! Kymmenen pisteen poika, joka oli vanhemmilleen vielä enemmän.
Enemmän kuin mikään muu.
Nyt kahden vuoden jälkeen palaan joulumuistoissani aina tuohon ikimuistoiseen ja elämämme mullistaneeseen päivään.
Jouluaatto on perheessämme saanut rinnalleen uuden juhlan, erityinen poika syntyi erityisenä päivänä!
Joka päivä olen kiitollinen saamastamme maailman parhaasta joululahjasta.
Joulun ihmeestä.
Mitä joulu tuo Sinun mieleesi?
Palaatko muistoissasi lapsuutesi jouluun, menneeseen vuoteen tai elämän kipeisiin käännekohtiin, menetyksiin?
Tunteikas juhla näyttää myös haavat, jotka eivät ole välttämättä edes parantuneet saati arpeutuneet.
Kynttilöistä ja jouluvaloista huolimatta päivä voi näyttäytyä jollekulle pimeämpänä kuin vuoden muut päivät.
Joulu saapuu jokaiselle erilaisin tuntein.
Oletpa yksin tai yhdessä, lämpimiä ajatuksia Sinun jouluusi!